Lisää laatua elämään
Helposti käy niin, että jos perhe-elämässä on hektinen vaihe, työt kuormittavat tai muuten elämä tuntuu siltä, että sitä taitetaan jäniksen selässä poukkoillen ja kiitäen, niin kaikki pääse vähän repsahtamaan. Tiedättehän: Peilin edessä sanoo itselleen, että tässä kiireessä riittää, kun näyttää ihmiseltä ja vaatteet ovat oikeinpäin päällä. Ruoka-aikaan tulee toistuvasti todettua, että pakastimen perukoilta löytynyt einespitsa ajaa varmaankin asiansa.
Tavallaan tuo kaikki on hirmuisen ymmärrettävää, mutta toisaalta: eihän se omaa fiilistä ainakaan kohenna. Itselläni on viimeisen reilun kuukauden ollut töiden suhteen menossa pienimuotoinen inferno ja elämässä on ollut muutenkin haasteita ja jopa surua. Samalla olen kuitenkin muistanut – ja muistutellut itseäni – kuinka paljon siitä saa iloa ja lohtua, jos kurjissakin tunnelmissa pystyy järjestämään elämäänsä laatua ja ehkä jopa pientä luksusta.
Tilasin jokin aika sitten vihdoin laadukkaat käsi- ja jalkavoiteet, joita olen pitkään halunnut kokeilla. Kun illalla ennen nukkumaanmenoa voi muuten melko ryytyneessä olotilassa hemmotella itseään tuollaisella pienillä jutuilla, olo kohenee heti. Ihonhoitotuotteiden lisäksi sain vihdoin aikaiseksi ostaa kesälle pari uutta, sievää ulkoilutoppia vanhojen melkein-ehjien tilalle. Oma kesä-look näyttää heti paremmalta!
En silti – tietenkään! – halua sanoa, että laadun hankkiminen elämään on sama asia kuin uusien asioiden ostelu. Kyllähän sekin elämänlaatua kieltämättä kohentaa, jos pystyy hankkimaan tarpeellisia tai aidosti iloa tuottavia asioita, mutta laadussa on kyse paljon muustakin.
Laatua on se, että väsyneenäkin jaksaa suoda pari ajatusta päivän asukokonaisuudelle ja ylipäätään ulkomuodolleen. Laatua on se, että saa aikaiseksi siivota sotkut ja korjata rikkoutuneet esineet. Laatua on se, että kiireen keskelläkin laittaa vielä illalla uunin päälle ja leipoo seuraavaksi aamuksi sämpylät (koska pakastimesta kaivettu paahtoleipä ei vain ole sama asia!).
Kaiken kaikkiaan laatu on pieniä yksityiskohtia ja ennen muuta viitseliäisyyttä. Vaikka se on ollut yksi blogini kantavista teemoista tähänkin asti, haluan edelleen korostaa tätä: Etenkin jos on kiireistä, stressaavaa tai muuten haastavaa, me ihmiset helposti reagoimme siihen alkamalla lipsua vähän kaikesta. Minun käsitykseni mukaan tämä ei kuitenkaan paranna tilannetta, päinvastoin. Usein se kaikesta lipsuminen ja ennen muuta sen seuraukset vähentävät tyytyväisyyttä omaan elämään entisestään.
En tietenkään tarkoita, etteikö priorisoiminen olisi tarpeellista. Joskus se on jopa elintärkeää! Jos tekemistä on liikaa vuorokauden tunteihin nähden, kaikkea ei vain voi ehtiä. Omasta mielestäni kuitenkin kaiken sen, mikä liittyy suoraan omaan hyvinvointiimme sekä itsestämme ja elinympäristömme huolehtimiseen – eli niihin arkisista arkisimpiin asioihin – tulisi keikkua prioriteettilistalla varsin korkealla.
Muistan hyvin erään naisen, jonka tapasin työn kautta ollessani juuri ja juuri täysi-ikäinen. Hänellä oli vakavasti sairas lapsi. Tämän seikan lisäksi mieleeni on jäänyt naisen olemus: hän oli erittäin treenattu ja kaikin tavoin huoliteltu. Häpeäkseni on myönnettävä, ettei se ensin herättänyt minussa vain positiivisia ajatuksia. Muistan ajatelleeni, että hyvänen aika, lapsi on todella sairas ja äidillä näyttää silti riittävän intoa panostaa ulkonäköönsä. Ymmärsin kuitenkin nopeasti ajatukseni typeryyden. Käsitin, että elämänsä mahdollisesti vaikeimmassa tilanteessa nainen sai luultavasti voimia siitä, että hän kaiken kauheuden keskellä pystyi huolehtimaan myös itsestään. Tähän sisältyi mielestäni varsin syvä viisaus.
Päivän haasteet on helpompi kohdata silmästä silmään, kun voi kantaa itsensä ylpeydellä eikä säikähdä omaa peilikuvaansa. Rankankin päivän päätteeksi on mukavampi tulla kotiin, kun koti on siisti, kesäkukat eivät ole lakastuneet ja ruokailukin on tapahtuma, jota voi odottaa innolla.
Laatu – sellaisena kuin sen itse ymmärrän – ei ole ensisijaisesti hintalappu tai brändi, se on elämäntapa.
Lämpimin terveisin
Rouva R
Kuva congerdesign/CC0/Pixabay