Naisten hörhelöt ja miesten tarpeelliset hankinnat

Kulutusta kritisoidaan paljon mutta usein niistä samoista näkökulmista. Esimerkiksi iso, paha pikamuoti on tullut hyvin tutuksi. En sano, että tätä olisi kritisoitu turhaan. Näen kuitenkin tiettyjä ongelmia siinä, että kun puhutaan kulutuksesta, puhutaan usein ihan tietynlaisesta kuluttamisesta, vaikka kulutuksella on monet kasvot. (Olen käsitellyt aihetta yhdestä näkökulmasta aiemmin tässä postauksessa.)

Ihan suoraan sanottuna kulutuksen kritiikki näyttää kohdistuvan usein naisille tyypillisiin kulutuksen muotoihin, kuten juuri vaatteiden osteluun. Kukin voi miettiä, onko tämä sattumaa. Vai onko niin, että naiset vain kerta kaikkiaan kuluttavat enemmän, jolloin arvostelu vääjäämättä kohdistuu enemmän heihin?

Väitän, että kyse on paljolti siitä, miten olemme tottuneet näkemään naisten ja miesten kulutuksen ja niiden erot. Kun meille sanotaan sana ”shoppailu”, näemme helposti silmissämme naisen, jonka molemmissa käsissä heiluu ostoskasseja. Nähdäkseni tämä ei johdu siitä, etteivät miehet tekisi mitään, mitä voisi kutsua shoppailuksi. Pikemminkin se johtuu siitä, ettei miehille tyypillisiä kerskakulutuksen muotoja ole tapana nimittää niin.

Mitä ne miehille tyypilliset kerskakulutuksen muodot sitten ovat? Nykymies voi toki himoshoppailla vaatteitakin, mutta ennen muuta miehet ostelevat naisia useammin esimerkiksi työkaluja ja elektroniikkaa.

Mutta hetkinen. Työkaluja ja elektroniikkaa? Eihän se ole shoppailua, koska ne ovat tarve-esineitä! Aivan. Juuri näin me olemme oppineet ajattelemaan. Tarkemmin katsottuna tämä ei kuitenkaan ole aina täysin totta.

Olisi tietysti hieman outoa kutsua shoppailuksi sitä, jos ostetaan uudet talvirenkaat loppuun ajettujen tilalle tai elämän ensimmäinen akkuporakone, kun ryhdytään tekemään kotiin remonttia. Tosiasiassa miesten ostokset eivät kuitenkaan ole aina tällaisia. Miehet ostelevat myös uutta viihde-elektroniikkaa vanhan, täysin toimivan tilalle, koska viimeksi mainittu on… no, vanhaa. Miehet rakentelevat itselleen unelmien pelinurkkauksia, täydellisesti varusteltuja autotalleja ja tuunaavat autojaan. Sitä porakonettakaan ei läheskään aina osteta siksi, ettei ole porakonetta tai että vanha hajosi, vaan siksi, että on kiva saada uusi, hienompi porakone. Joskus nämä miesten ostokset tulevat myös todella lyhytaikaiseen käyttöön tai ne kerta kaikkiaan hylätään jonnekin autotallin perälle.

Jokainen, joka tuntee jonkun mieshenkilön, jolla on vähänkin taipumusta nikkarointiin, autojen laittamiseen tai muuhun vastaavaan, tietänee, mistä puhun. Jos joku teistä voi väittää, että näiden asioiden tiimoilta siellä miehen autotallissa on vain tarpeellisia hankintoja eikä yhtään heräte- tai hutiostoksia, melkein haluaisin nähdä tämän harvinaisuuden!

Kun katsotaan miesten kuluttamista tällä silmällä, mikä merkittävä ero sillä on siihen nähden, että naiset käyvät ostelemassa uusia, kivempia vaatteita, vaikka vaatekaappi pursuaa jo ennestään käyttökelpoista tavaraa? Väitän, ettei merkittävää eroa ole. Joskus merkittävin ero on se, että naisen kulutus on sitä, mitä kutsutaan shoppailuksi ja mille vinoillaan, kun taas miehen kulutus on hänen omansa ja muiden kritiikin yläpuolella.

Todellakin: naisten turhat hörhelöt ja miesten tarpeelliset hankinnat! Kuinka syvään tämä ajatus onkaan juurtunut?

Tilanteen epätasa-arvoisuutta korostaa se, että naisten tehtäväksi jää usein tehdä ostokset myös muiden puolesta. Monesti se on juuri nainen, joka ostaa lapselle uudet talvivaatteet, hankkii tuliaiset kaveripariskunnan mökille ja pahimmillaan etsii anopille joululahjan miehen puolesta. Kaikki tämä tapahtuu helposti niin, että takaraivossa nakuttaa pieni syyllisyys siitä, kun tuli taas niin kauheasti ostettua kaikkea… Ehkä mieskin siellä kotona pyörittelee vähän silmiä ostoskasseille.

Itse olin taannoin ostosreissulla, jonka lopuksi minulla oli käsissäni todellakin epämukavan monta kassia täynnä kaikenlaista. Minä kun suhtaudun kulutukseen omalla tavallani varsin kriittisesti, tilanne tuntui epämiellyttävältä. Sitten mieleeni juolahti, että lukuisissa ostoskasseissa itselleni hankittuja asioita oli niin vähän, että ne olisivat mahtuneet vaikka takkini taskuun.

Tämä oli pieni ja merkityksetön tapahtuma mutta tietyllä tavalla kiteyttää ongelman. Meihin naisiin alkaa olla jo sisään rakennettuna tietty kulutussyyllisyys. Jotkut päätyvät maksamaan potut pottuina suomimalla sitten taas miehiä kovin sanoin sellaisista kulutusvalinnoista kuten isoista autoista (tai ylipäätään autolla ajamisesta) ja lihansyönnistä. Todellisuudessa meidän ei useinkaan tarvitsisi puuttua tämäntapaisiin asioihin löytääksemme miesten kulutuksesta kritisoitavaa.

Miesten kulutuksessa kritisoitavat asiat ovat varsin usein niitä ihan samoja kuin naistenkin kulutuksessa, kohdistuen vain kenties hieman eri tuotteisiin ja tuoteryhmiin.

En kirjoittanut tätä postausta siksi, että haluaisin puolustella tai oikeuttaa vaikkapa pikamuodin ostelua. Jos on lukenut aiempia kirjoituksiani, tietää kyllä, miten näihin asioihin suhtaudun. Tarkoitukseni on ollut sanoa, että kulutuksen arvostelu takertuu joskus turhan yksipuolisesti vain tiettyihin asioihin. Kritiikki olisi reilumpaa ja tasa-arvoisempaa, ellemme liiaksi juuttuisi siihen ajatukseen, että vain tietynlaisia tuotteita voi kerskakuluttaa.

Lähes mitä hyvänsä voi kerskakuluttaa, eikä siten myöskään juurikaan ole tuotteita, joiden kohdalla ei olisi aiheellista välillä pysähtyä miettimään, mitä tarkoitusta niiden ostaminen pohjimmiltaan palvelee. Koskee yhtä lailla naisia kuin miehiäkin.

Lämpimin terveisin

Rouva R

 

Kuvat Andreas160578/CC0/Pixabay (ylempi) ja Rene/CC0/Pixabay (alempi)