Tekemisen (katoava) kulttuuri
Arvostan sitä, että ihmisellä on kyky tarttua työhön ja viedä se määrätietoisesti loppuun asti – myös silloin, kun on kuumaa, kylmää, epämukavaa tai työ ei juuri sillä hetkellä ole maailman mielenkiintoisinta. Mutta missä tämä kyky monen kohdalla luuraa? Vaikuttaa siltä, että se lukeutuu osaksi katoavaa kansanperinnettä, ja se on todella sääli!