Etätyö sopii minulle – miksi?
Kevät opetti minulle monenlaista. Muun muassa sen, että minun ei tarvitse olla tavoitettavissa työasioissa ympäri vuorokauden, olen oikeutettu taukoihin myös etätyössä ja ettei minun täydy istua kodin työhuoneessa tai keittiössä työajalla – voin mennä kävelylle, kipaista kaupassa, istua terassilla ja tehdä ohimennen kotitöitä. Hanke- ja kirjoitustyö vaativat luovuutta, ja luovuus taas vaatii innostavia ympäristöjä. Parhaimmat ideat syntyvät suihkussa, kahvikupin äärellä tai lenkillä.
Etätyön ensimmäiset kaksi viikkoa olivat kaaosta, ja iltaisin olin väsyneempi kuin koskaan. Nopea siirtyminen kampukselta kokonaan kotiin tuntui epätodelliselta, työnteko erilaiselta. Jatkuva koneella työskentely ja siirtymäaikojen puute kuormittivat aivoja.
Kolmannella viikolla aloin oppia. Ja nyt tuntuu, että ”vanhaan normaaliin” ei ole enää paluuta; etätyö sopii minulle!
Etätyö sopii minulle erityiseksi siksi, että kiireen ja pakon tuntu ovat kadonneet. Hallinnantunne lisääntyy, enkä ole täyttänyt kalenteria piripintaan. Enää. Maaliskuun kaksi ensimmäistä etäviikkoa kalenteri oli niin täynnä, että siirtymäaikoja ei ollut ja lounaankin nautin seisten osallistuen samalla kokoukseen tai ohjaukseen. Teams-kokouksia oli tarjolla joka tunnille, ja kalenterimuistutukset kilkuttivat toistuvasti. Huhtikuussa höllensin, tein tietoisia päätöksiä siitä, että kaikkiin ei voi eikä ehdi osallistua, eikä joka kokous ehkä ollut edes tarpeellinen. Priorisoin.
Priorisointi onkin etätyössä se, jonka avulla selviän. Priorisoinnin lisäksi tarvitaan selkeä ja tarkka suunnitelma siitä, miten päivä ja viikko, päivät, viikot ja kuukaudet etenevät. Suunnitelman tulee sisältää myös tauot, lenkit, taukojumpat ja pienen muistutuksen siitä, että milloin tekee työtä istuen, milloin seisomapisteellä.
Selkäni vaatii säännöllistä jaloittelua ja liikuntaa, joten siksikin minun tulee ”iskeä” tauot kalenteriin.
Parin viikon kohdalla uuteen normaaliin tottuu, ja sen jälkeen tuntuu varsin erikoiselta, jos esimerkiksi ”luovuuskävelyä” tai kunnollista kahvitaukoja ei olekaan allakassa.
Etätyö sopii minulle siis erityisesti siksi, että olen suunnitelmallinen ja pidän rutiineista. Opetuksen, hanketyön ja tiimityön pyhässä kolminaisuudessa pitää välillä toimia kieli keskellä suuta, jotta rytmitys onnistuu.
Etätyön onnistumiseksi tarvitaan lisäksi toimivat laitteet ja rauhallinen työympäristö. Ja ihan ehdottomasti tiimi. Oma työtiimini on ahkera ja avulias, avoin yhteisö, jossa on helppo työskennellä. Etänä tai lähikontaktissa. Sillä on erityinen merkitys etähommissa!
Kompastuskiviksi sen sijaan ovat ajoittain koituneet eristäytyneisyys, yksin tekeminen ja tekemisen pintapuolisuuden kokemus.
Vaikka etätyö eristää ja lisää yksin puurtamista – jopa yksinäisyyttä! – itselleni etätyö on varsin hyvä ratkaisu. Oman elämän, työelämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen on jopa helpottunut.
Tutkitustikin etätyö on lisännyt hyvinvointia ja lähentänyt esimerkiksi perheitä. Niin myös meillä – olen enemmän perillä niin miehen, aikuistuvien lasten kuin kahdeksanvuotiaankin koulutöistä ja menemisistä. Ruokailemme yhdessä, ja toistaiseksi puheenaiheetkaan eivät ole loppuneet.
Tähän on tultu.
Minna