Tag: elämä

Voi, miten usein muodostammekaan käsityksen toisesta ihmisestä ennen kuin oikeasti tunnemme häntä tai hänen toimintatapojaan. Ulkoinen olemus, koulutus, ammatti, työpaikka, työtehtävät, ikä, perhe, harrastukset tai esimerkiksi sosiaalisen median julkaisut riittävät usein rakentamaan mielikuvan siitä, millainen toinen ihminen on. Näin on käynyt myös minun kohdallani: vuosien varrella olen kuullut monenlaisia oletuksia itsestäni. Osa niistä on huvittavia, […]

Perhettämme kohtasi suru, kun jouduimme tekemään raskaan päätöksen ja lopettamaan Elmo-lemmikkisiilimme perjantaina 3.heinäkuuta. Kuten aiemmin kirjoitin tyttösiilimme Selman kuoltua, musertavinta on lapsen suru – niin nytkin. Kun katsoin pientä touhukasta siiliämme, kurkkuani kuristi, mutta kun kyyneleet alkoivat valua neljätoistavuotiaan poskilla eutanasia-päätöksen jälkeen, aloin itkeä. Tytär itki ääneen, minä nyyhkin vieressä. Kun istuimme tyhjin käsin autoon, […]

Neljätoistavuotias vietti liki viikon rippileirillä. Konfirmaatio ja rippijuhla ovat edessä viikon kuluttua. Rippileiri järjestettiin Harjattulan kartanolla, Kakskerrassa. Nuorilla oli siis hulppeat olosuhteet: kartanotalomajoitus, ruokailu Paasikiviopiston ravintolassa, meri ihan vieressä ja tilaa pelata, leikkiä ja viettää aikaa nurmikenttä tolkulla. He pääsivät näkemään kartanolla lukuisia golfareita ja yhdet häätkin leirinsä aikana. Minulla ja miehelläni oli edessä kuusi […]

Tämä juttu piti julkaista perjantaina. Tai piti ja piti, mutta päänsisäisen, jo totutun julkaisukalenterin mukaan piti. Julkaisukalenteri on vain omassa päässäni, siihen ei liity muita ihmisiä eikä se ole riippuvainen esimerkiksi mainostajista tai yhteistyöntekijöistä. Se on vain minun itse itselleni luoma järjestys, omanlaisensa pyhä kolminaisuus, joka on tuottanut minulle paitsi iloa ja mielihyvää myös kivan […]

On aika juhlia. Siitä on 30 vuotta, kun kirjoitin ylioppilaaksi. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, päätimme järjestää 30-vuotisylioppilasjuhlat. Niitä vietetään tänään perjantaina, 15. toukokuuta. Meillä on varsin mukava juhlaohjelma: ensin kiertelemme koulullamme, sitten siirrymme ravintolaan illalliselle, jossa saamme illan mittaan nauttia ruoan lisäksi hyvästä ysärimusiikista DJ:n soittamana. Olin odottanut tätä päivää. Ja siksi päätin kirjoittaa myös […]

Olen julkaissut tekstin aiemmin tällä viikolla LinkedIn-kanavallani. Koska kirjoitus herätti siellä keskustelua, päätin julkaista sen hieman modifioituna pitkän harkinnan jälkeen myös blogissani. Tekstin teeman voisin kiteyttää sivustakatsojan vastuuksi ja epäröinniksi puuttua tilanteeseen, jossa lapsen hyvinvointi oli uhattuna. Lisäksi kirjoitus käsittelee itsereflektiona syyllisyyttä ja lupausta toimia jatkossa toisin. Käsi pystyyn virheen merkiksi – ja anteeksi Vaikka […]

Olen viehtynyt Turun hautausmaasta. Siitä kerroinkin jo taannoin yhdessä blogijutussani. Olen niin tykästynyt paikkaan, että vierailen siellä valehtelematta ainakin kolmesti viikossa, jokaisella kerralla liki kaksi tuntia. Iltalenkit, aamulenkit ja iltapäivätepastelut suunnittelen siten, että reitit kulkevat jollakin tavalla hautausmaan vierestä tai läpi. Jokaisella kerralla löydän sieltä uutta ihmeteltävää, uusia tarinoita, vanhoja hautoja, uusia hautoja, vastahaudattujen kukkatervehdyksiä. […]

Muistan elävästi, kun ystäväni joskus vuosia sitten kertoi minulle, että hän tykkää viettää vapaa-aikaansa Turun hautausmaalla. Ihmettelin asiaa, sillä itse olin ajatellut, että hautausmaa on vainajien hautaamista varten ja siellä käydään merkkipäivinä ja juhlapyhinä muistelemassa edesmenneitä. Syntymäpäiväkukkien tilalle vaihdetaan havuja ja joulukukat, joulukukkien jälkeen haudalle viedään pääsiäisnarsisseja, sitten äitienpäiväruusu ja isänpäivän calluna. Siinä se. Muuten […]

Muutos. Sana, joka herättää monessa epävarmuutta ja hermostuneisuutta, vastarintaakin. Minussa muutos on aina herättänyt ennen kaikkea uteliaisuuden: mitä seuraavaksi tapahtuu, mitä tästä voi syntyä ja millaisia uusia mahdollisuuksia on avautumassa? Organisaatiossamme käydään muutosneuvotteluita. Tarkoituksena on muokata rakenteita ja järkevöittää toimintaa, ketään ei olla irtisanomassa. Muutosta voikin mielestäni pitää pikemmin mahdollisuutena kuin uhkana. Olemme uuden edessä, […]

…olin viittä vaille kaksikymppinen lukioni päättävä, korkeakouluopiskelut aloittava nuori nainen. Kolmekymmentä vuotta sitten, lokakuun lopussa tapasin myös mieheni. Jos joku olisi minulle vuonna 1996 sanonut, että tämäpä on elämäsi vuosi, olisin varmasti naurahtanut. Vaan eipä naurata enää. Vuosi oli mieletön ja vahva pohja oikeastaan kaikelle sille, mitä olen nykyään. Kolmekymmentä vuotta sitten kirjoitin ylioppilaaksi. Muistan […]