Tag: lapset

Neljätoistavuotias on nyt konfirmoitu. Syyskuussa hän täyttää viisitoista. Tähän väliin on hyvä todeta, miten aika kiitääkään. Aiemmin kirjoitin, etten juurikaan ole stressannut rippijuhlasta, mutta h-hetken lähestyessä alkoi stressitaso nousta. Ei vain juhlien vuoksi, vaan oikeastaan siksi, että remonttitouhut tuntuivat vain venyvän ja venyvän. Siellä täällä kotona oli (ja on!) keskeneräistä. Kun hyväksyi keskeneräisyyden, alkoi stressikin […]

Facebook tarjosi minulle muistoa vuosien takaa. Sivuttain otetussa kuvassa pidän alle vuoden ikäistä tytärtämme sylissä. Minä nauran kuvassa, ja lapsen silmä on sirrillään – hänkin siis hymyilee tai nauraa. Otos ei niinkään ole laadukas tai kuvallisesti albumin parhaimmistoa, ja tukkakin on suorastaan kauhea, mutta se koskettaa minua syvältä. Lounaskahvilla katselen sitä ja päätän lähettää sen […]

Ajatuksia-sarja saa jälleen jatkoa. Katsoin äitienpäivänä Instagramissa palvelutalon videojulkaisua. Siinä ikääntyneiltä naisasukkailta kysyttiin, mikä on ollut elämässä ihan kaikkein parasta. Moni pohti ääneen historiaansa, puolison tapaamista ja hääpäivää. Lopulta heistä jokainen vastasi, että silti oman lapsen saaminen on ollut se kaikkein paras juttu elämässä. Kun vanhukset kertoivat tarinoitaan, samaistuin ja kyyneleet nousivat silmiini; niin väkevä […]

Pohdin viime vuonna, kun koronapandemian alusta oli kulunut viisi vuotta, että kirjoittaisin blogiini siitä, miten viisi vuotta meni, millaisia ajatuksia se herätti, mitä on opittu ja millaisia jälkipuinteja tehty. En kuitenkaan koskaan tarttunut näppäimistöön ja taisin jopa unohtaa ajatukseni. Tällä viikolla Facebook heitti eteeni muiston kuuden vuoden takaa. Klikkasin koronapäiväkirja-muistoa, luin sen ja katselin kuvaa […]

Olen siitä onnekas nainen, että sain osallistua kummityttömme perheen toisen vauvan vauvakutsujen järjestäjäkaartiin. Jos en ole aikaisemmin kertonut, nautin kaikesta tällaisesta. Vauvan laskettu aika on huhtikuun alkupuolella, joten päätimme porukalla yllättää äidin jo hyvissä ajoin helmikuun lopussa. Varasimme Ravintola Tiirikkalan sunnuntaibrunssin kutsuväelle. Somistimme yläkerran tilaa oman makumme mukaisesti, ja siitähän tuli oikein viehättävä! Olin luvannut […]

“Oi, miten kauniit silmät sinulla on!”“Vau, onpa sinulla upeat hiukset.” “Kuinka hienosti oletkaan pukeutunut tänään!” ”Voi, miten sinusta onkin kasvanut upea nuori nainen…” Moni vanhempi, huoltaja, sukulainen tai opettaja tunnistaa nämä spontaanit, hyvää tarkoittavat lausahdukset. Kehuminen tuntuu luonnolliselta ja hyvältä, sillä haluamme lapsen tai nuoren tuntevan itsensä arvostetuksi ja nähdyksi. Mutta saako lapsen ja nuoren […]

Joulu oli rauhallinen, mukava, lempeä ja perhekeskeinen. Jouluruoka oli maittavaa, ja paketeista kuoriutui erityisen mielekkäitä ja kivoja lahjoja. Kokosin joululahjat tähän postaukseen. Näiden kuvattujen lahjojen lisäksi sain ihanan koti-/yöasun, kukkia, herkkuja ja ihanan joulu-värityskirjan, jonka avasin jo ennen joulua ja jota olen jo ehtinyt väritelläkin. Kiitos ystävät ja läheiset ihanista lahjoista! Mitä kuusen alta löytyi […]

On taas teiniperhe-toivepostauksen aika. Teinivuodet ja ruuhkavuodet (etenkin samanaikaisesti) ovat aivan oma ajanjaksonsa. Välillä tuntuu kuin kotona asuisi perusperheen sijasta pieni yhteisö, jossa jokaisella on omat touhunsa, aikataulunsa, tarpeensa ja mielenmaisemansa. Päivät täyttyvät työstä, koulusta, harrastuksista, kavereista, ruutuajasta, kiireestä ja kaikenlaisista arkikommelluksista. Tämä tällainen arki ei kuitenkaan pyöri itsestään, joten jonkinlainen struktuuri siinä pitää olla. […]

Hetki sitten kirjoitin asioista, joita en tajua. Usein me ihmiset keskitymme siihen, mikä on huonosti, mikä harmittaa ja mitkä kaikki ympärillä ärsyttää. Päätinkin kirjoittaa asioista, jotka tuottavat iloa juuri nyt tai ovat tuottaneet iloa syksyn ajan. Niitä on melko paljon. Iloisia asioita Syyskuu on ollut leuto ja lämmin. Osin kesäinenkin. Kesästä syksyyn siirtymäahdistus ei ole […]

Kolmetoistavuotias ei ole enää kolmetoistavuotias. Hän on neljätoistavuotias. Se tietää sitä, että minun on opeteltava kirjoittamaan neljätoistavuotias, neljätoistavuotiaan ja neljätoistavuotiaalle. Oppia nakuttelemaan seiskaluokkalaisen tilalle kahdeksasluokkalainen. Se tarkoittaa myös sitä, että meillä elää edelleen teini, ihana hymytyttö, kaikkien kaveri, tyttö täyttä rautaa ja täynnä omaa tahtoa. Sellainen, joita viime vuosina olen kuvaillut tytöksi, joka osaa sanoa […]