Tag: kuolema

Viimeisen vuoden aikana olen joutunut hautaamaan itselleni tärkeät isovanhemmat. Ensin hyvästelin isoäidin. Yhdeksän kuukautta myöhemmin oli isoisän vuoro. Kun ensimmäiset hautajaiset juuri ennen joulua olivat ohi, ajattelin, että nyt kuolema on käsitelty ja pahin on takana. En kuitenkaan osannut ajatella, että vain pienen ajan kuluttua olisin samassa tilanteessa. Isovanhempani hautajaispäivät jäivät mieleeni hämmästyttävän samanlaisina: samat […]

Yhdeksän kuukautta sitten kuoli mummo, ja viime viikolla vaari lähti hänen peräänsä. Vasta joulukuussa vietimme hautajaisia, ja nyt olemme taas samojen asioiden äärellä. On aika jäähyväisten. Sitten tulevat muistot. Suru. Hiljaisuus. Ja jonkinlainen kummallinen uusi todellisuus. Havainto siitä, että ihminen, joka vielä vähän aikaa sitten oli täällä, on poissa. Uskallan väittää, että toinen menetys tekee […]

Isovanhemmat ovat olleet elämässäni 48 vuotta. Isoäitini, minulle kovin rakas mummo, menehtyi viime vuoden lopussa 95-vuotiaana. 94-vuotiasta vaaria hoidetaan tällä hetkellä hoivakodissa saattohoidossa. Vielä hetki sitten, hoivakotiin muuttaessaan, hän oli melko omatoiminen ja virkeä. Alzheimer on kurittanut häntä jo vuosia, mutta siitä huolimatta hän on elänyt ikäisekseen toimeliasta arkea. Yhtäkkiä vaari alkoi kellertää ja voida […]

Olen viehtynyt Turun hautausmaasta. Siitä kerroinkin jo taannoin yhdessä blogijutussani. Olen niin tykästynyt paikkaan, että vierailen siellä valehtelematta ainakin kolmesti viikossa, jokaisella kerralla liki kaksi tuntia. Iltalenkit, aamulenkit ja iltapäivätepastelut suunnittelen siten, että reitit kulkevat jollakin tavalla hautausmaan vierestä tai läpi. Jokaisella kerralla löydän sieltä uutta ihmeteltävää, uusia tarinoita, vanhoja hautoja, uusia hautoja, vastahaudattujen kukkatervehdyksiä. […]

Muistan elävästi, kun ystäväni joskus vuosia sitten kertoi minulle, että hän tykkää viettää vapaa-aikaansa Turun hautausmaalla. Ihmettelin asiaa, sillä itse olin ajatellut, että hautausmaa on vainajien hautaamista varten ja siellä käydään merkkipäivinä ja juhlapyhinä muistelemassa edesmenneitä. Syntymäpäiväkukkien tilalle vaihdetaan havuja ja joulukukat, joulukukkien jälkeen haudalle viedään pääsiäisnarsisseja, sitten äitienpäiväruusu ja isänpäivän calluna. Siinä se. Muuten […]

Minulle erityisen tärkeä isoäiti menehtyi marraskuun lopussa. Hautajaiset järjestettiin joulukuussa, juuri ennen joulua. Hautajaiset olivat se hetki, jolloin mummon kuolema muuttui todeksi. Vaikka tietenkin tiesin sen, vasta hautajaispäivänä ymmärsin asian kunnolla. Silloin kyse ei ollut enää valmistautumisesta tai järjestelyistä, vaan siitä, että yksi tärkeä ihminen oli poissa. Siunaustilaisuus oli yksinkertainen, kaunis ja koskettava. Toteutimme isoäidin […]

Suru on yksi ihmiselämän väkevimmistä tunteista. Se tulee äkisti tai hiipii hiljaa, mutta lähes aina se muuttaa kokijaansa ja kantajaansa. Olen ajatellut, että suru on vain tunnetila – itkua, ikävää ja murheellisia ajatuksia. Isoäitini menehtyi viime viikolla, ja olen hoksannut, että suru on itse asiassa paljon enemmän. Se on vahva kokemus ja epämiellyttävä tunne, joka […]

En voinut nimetä postausta edes viikon parhaiksi, vaikka postauksena se tuon kirjoitusteeman juttupaikan täyttääkin. On ollut vuoden raskain viikko. Uskallan väittää, että kaiken kaikkiaan tämän raskaammaksi loppuvuoden viikot eivät enää voi käydä. Maanantaina olin ensimmäistä kertaa koko vuoden aikana sairauslomapäivällä, sillä sain akuuttiajan jänteen kiinnityskohtien tulehdusten eli entesiittien hoitoon juuri maanantaiksi. Ei riittänyt, että ne […]

”Oi, muistatko vielä sen virren, jota lapsena laulettiin. Kun yö liki ikkunan liikkui, se virsi, se viihdytti niin. Se antoi rintahan rauhan, se uskoa unehen loi. Jos muistat vielä sen virren, nyt laula, laula se, oi”, lausuu 95-vuotias isoäitini kirkkaalla äänellä hoivaosaston kalsean huoneen sairaalavuoteessa. Äitini on hetki sitten kysynyt häneltä, omalta äidiltään, minkälaiset hautajaiset hän […]

Selma-lemmikkisiilin äkillinen sairastuminen ja kuolema pysäytti hetkellisesti kesäloma-arkemme. Emme olleet osanneet aavistaa mitään niin kamalaa ja surullista, ja tilanteen kruunasi se, että kaikki tapahtui samana iltana, kun palasimme kotiin Kroatian-lomaltamme. En unohda koskaan, miten järkyttävä ja karmea kotiinpaluuiltamme oli. En unohda koskaan matkaa päivystävälle eläinlääkärille enkä hetkeä odotusaulassa ja tutkimushuoneessa. En unohda lääkärin sanoja Selman […]