Tag: kuolema

Olen viehtynyt Turun hautausmaasta. Siitä kerroinkin jo taannoin yhdessä blogijutussani. Olen niin tykästynyt paikkaan, että vierailen siellä valehtelematta ainakin kolmesti viikossa, jokaisella kerralla liki kaksi tuntia. Iltalenkit, aamulenkit ja iltapäivätepastelut suunnittelen siten, että reitit kulkevat jollakin tavalla hautausmaan vierestä tai läpi. Jokaisella kerralla löydän sieltä uutta ihmeteltävää, uusia tarinoita, vanhoja hautoja, uusia hautoja, vastahaudattujen kukkatervehdyksiä. […]

Muistan elävästi, kun ystäväni joskus vuosia sitten kertoi minulle, että hän tykkää viettää vapaa-aikaansa Turun hautausmaalla. Ihmettelin asiaa, sillä itse olin ajatellut, että hautausmaa on vainajien hautaamista varten ja siellä käydään merkkipäivinä ja juhlapyhinä muistelemassa edesmenneitä. Syntymäpäiväkukkien tilalle vaihdetaan havuja ja joulukukat, joulukukkien jälkeen haudalle viedään pääsiäisnarsisseja, sitten äitienpäiväruusu ja isänpäivän calluna. Siinä se. Muuten […]

Minulle erityisen tärkeä isoäiti menehtyi marraskuun lopussa. Hautajaiset järjestettiin joulukuussa, juuri ennen joulua. Hautajaiset olivat se hetki, jolloin mummon kuolema muuttui todeksi. Vaikka tietenkin tiesin sen, vasta hautajaispäivänä ymmärsin asian kunnolla. Silloin kyse ei ollut enää valmistautumisesta tai järjestelyistä, vaan siitä, että yksi tärkeä ihminen oli poissa. Siunaustilaisuus oli yksinkertainen, kaunis ja koskettava. Toteutimme isoäidin […]

Suru on yksi ihmiselämän väkevimmistä tunteista. Se tulee äkisti tai hiipii hiljaa, mutta lähes aina se muuttaa kokijaansa ja kantajaansa. Olen ajatellut, että suru on vain tunnetila – itkua, ikävää ja murheellisia ajatuksia. Isoäitini menehtyi viime viikolla, ja olen hoksannut, että suru on itse asiassa paljon enemmän. Se on vahva kokemus ja epämiellyttävä tunne, joka […]

En voinut nimetä postausta edes viikon parhaiksi, vaikka postauksena se tuon kirjoitusteeman juttupaikan täyttääkin. On ollut vuoden raskain viikko. Uskallan väittää, että kaiken kaikkiaan tämän raskaammaksi loppuvuoden viikot eivät enää voi käydä. Maanantaina olin ensimmäistä kertaa koko vuoden aikana sairauslomapäivällä, sillä sain akuuttiajan jänteen kiinnityskohtien tulehdusten eli entesiittien hoitoon juuri maanantaiksi. Ei riittänyt, että ne […]

”Oi, muistatko vielä sen virren, jota lapsena laulettiin. Kun yö liki ikkunan liikkui, se virsi, se viihdytti niin. Se antoi rintahan rauhan, se uskoa unehen loi. Jos muistat vielä sen virren, nyt laula, laula se, oi”, lausuu 95-vuotias isoäitini kirkkaalla äänellä hoivaosaston kalsean huoneen sairaalavuoteessa. Äitini on hetki sitten kysynyt häneltä, omalta äidiltään, minkälaiset hautajaiset hän […]

Selma-lemmikkisiilin äkillinen sairastuminen ja kuolema pysäytti hetkellisesti kesäloma-arkemme. Emme olleet osanneet aavistaa mitään niin kamalaa ja surullista, ja tilanteen kruunasi se, että kaikki tapahtui samana iltana, kun palasimme kotiin Kroatian-lomaltamme. En unohda koskaan, miten järkyttävä ja karmea kotiinpaluuiltamme oli. En unohda koskaan matkaa päivystävälle eläinlääkärille enkä hetkeä odotusaulassa ja tutkimushuoneessa. En unohda lääkärin sanoja Selman […]

Kuolema. Seitsemän tummaa kirjainta. Seitsemän pelottavaa ja loputonta merkkiä. Kuoleman ajatteleminen voi tuntua ahdistavalta, mutta todellisuudessa se voi kuitenkin lisätä onnellisuuttamme. Eric Weinerin mukaan kuolema tulee yllättävän usein puheeksi onnellisuustutkimuksissa: emme oikeastaan voi olla aidosti onnellisia, ennen kuin hyväksymme kuolevaisuutemme. Vaikka ajatus on jollakin tavalla erikoinen ja absurdi, on siitä ennenkin puhuttu: Platon kehotti jo […]

Kaularankaprolapsi operoitiin viikko sitten. Olen virallisesti toipilas. Pohjimmiltani en ole lainkaan toipilas. Toipilasaikana levätään, enkä minä ole synnynnäinen lepääjä. Levolla varmistetaan työn tekemisen ja olemisen täysi teho, kun sairauslomat on lusittu. Pitää olla iskussa. Minä olen jo iskussa. Minä haluan tehdä jotakin järkevää, eteenpäin vievää, suunnitelmallista. Lääkäri on toista mieltä: nyt pitää toipua. Tavaan kuudetta […]

Tämä kirjoitus sopii oikeastaan jatkokirjoituksena aiemmin kirjoittamaani ”Kun kuolemasta piti puhua” -blogitekstiin. Tuolloin kirjoitin, miten jouduimme kohtaamaan ja käsittelemään ensin julkisuuden henkilöiden ja sitten tärkeän ystävämme kuoleman ja liikuttavat, tunnetta täynnä olevat hautajaiset. Pohdin, onko mikään koskettanut yhtä paljon pitkään aikaan. Tai onko ikinä? Tämän erikoisen etävuoden kesän jälkeen joudun jälleen pohtimaan asiaa – ensin […]