Tag: suru

Yhdeksän kuukautta sitten kuoli mummo, ja viime viikolla vaari lähti hänen peräänsä. Vasta joulukuussa vietimme hautajaisia, ja nyt olemme taas samojen asioiden äärellä. On aika jäähyväisten. Sitten tulevat muistot. Suru. Hiljaisuus. Ja jonkinlainen kummallinen uusi todellisuus. Havainto siitä, että ihminen, joka vielä vähän aikaa sitten oli täällä, on poissa. Uskallan väittää, että toinen menetys tekee […]

Suru on yksi ihmiselämän väkevimmistä tunteista. Se tulee äkisti tai hiipii hiljaa, mutta lähes aina se muuttaa kokijaansa ja kantajaansa. Olen ajatellut, että suru on vain tunnetila – itkua, ikävää ja murheellisia ajatuksia. Isoäitini menehtyi viime viikolla, ja olen hoksannut, että suru on itse asiassa paljon enemmän. Se on vahva kokemus ja epämiellyttävä tunne, joka […]

Selma-lemmikkisiilin äkillinen sairastuminen ja kuolema pysäytti hetkellisesti kesäloma-arkemme. Emme olleet osanneet aavistaa mitään niin kamalaa ja surullista, ja tilanteen kruunasi se, että kaikki tapahtui samana iltana, kun palasimme kotiin Kroatian-lomaltamme. En unohda koskaan, miten järkyttävä ja karmea kotiinpaluuiltamme oli. En unohda koskaan matkaa päivystävälle eläinlääkärille enkä hetkeä odotusaulassa ja tutkimushuoneessa. En unohda lääkärin sanoja Selman […]

Tämä kirjoitus sopii oikeastaan jatkokirjoituksena aiemmin kirjoittamaani ”Kun kuolemasta piti puhua” -blogitekstiin. Tuolloin kirjoitin, miten jouduimme kohtaamaan ja käsittelemään ensin julkisuuden henkilöiden ja sitten tärkeän ystävämme kuoleman ja liikuttavat, tunnetta täynnä olevat hautajaiset. Pohdin, onko mikään koskettanut yhtä paljon pitkään aikaan. Tai onko ikinä? Tämän erikoisen etävuoden kesän jälkeen joudun jälleen pohtimaan asiaa – ensin […]