20 x Milloin viimeksi?
Näin on kysytty muutamissa seuraamissani blogeissa syksyn mittaan. Nyt päätin itsekin tarttua haasteeseen – milloin viimeksi nukuin päiväunet, pelkäsin tai söin jotain salaa lapsiltani?
No, milloin viimeksi…?
Nukuin päiväunet
Minä edustan sitä ihmistyyppiä, joka ei päiväunia vetele. En ole koskaan ollut päivätorkkuja. Jos joskus sattumalta esimerkiksi puolikuntoisena huilailen tai torkahdan päiväsaikaan, olen sen jälkeen toimintakyvytön. Täysin pihalla.
Söin jotain salaa lapselta
Tätä tapahtuu nykyään harvoin. Kun lapset olivat pieniä, saatoin herkutella ja väittää syöväni purkkaa tai leipää, kun lapsi kysyi, mitä minulla on suussani…
Kävin treffeillä
Tähän on helppo vastata: oman mieheni kanssa viikko sitten syntymäpäiväni iltana. Kävimme leffassa ja syömässä. Vietimme yön kaksin. Aikamoista.
Matkustin ulkomaille
Piti oikein pysähtyä – milloin minä matkustin ulkomaille?! Se taisi olla vuosi 2019, kohdemaa Kroatia ja matkaseurana puoliso ja kymmenvuotias. Se oli ihana loma.
Pulahdin naku-uinnille
Minä en ole uimari-ihminen enkä liioin nudisti. Jos en paljoa valehtele, viimeisestä naku-uinnista saattaa hyvinkin olla yli 40 vuotta aikaa. Olen tosissani.
Ostin jotain, jota kaduin välittömästi
Kulukuurilaisena voin ylpeänä kirjoittaa, että viimeinen hutiostos sijoittuu alkukesään. Hankin innostuksissani (je melko sokkona) kesämekon, jollainen minulla oli jo kaapissani. Onneksi mekot ovat hieman eriväriset, joten päädyin siihen, että molemmille saattaisi olla käyttöä. Edelleen avatessani vaatekaapin, ostos harmittaa. Etenkin siksi, että en käyttänyt tätä uusinta versiota mekosta kertaakaan kesällä…
Pelkäsin
Olen perusluonteeltani rohkimus, kuten Matruusi joskus minua nimitti ollessaan ihan pieni. Tämä tarina liittyy tapaukseen, jossa uskalsin siirtää kesämökin saunan pukuhuoneessa majailleen hämähäkin takaisin luontoon.
Pelkoni liittyvät enemmänkin siihen, että jollekulle perheestäni tai ystävistäni sattuu jotain.
Niin, ja siihen, kun esikoinen hurjastelee autolla. Jos olen kyydissä. Tai kun en ole kyydissä. Tällaisesta pelkotapauksesta taitaa olla muutamia viikkoja.
Kävin kirkossa
Se taisi olla viimeksi Matruusin rippujuhlassa, jos en ihan kamalasti valehtele. Tästä juhlasta on jo viisi vuotta, aika rientää. Jos siunauskappeli lasketaan, viimeisin käynti oli valitettavasti vuonna 2020.
Nauroin kyyneleet silmissä
Nauran usein, ääneen ja paljon. Nauru on herkässä myös yksin ollessani. Uskallan väittää nauraneeni viimeksi tänään vedet silmissä. Tällaiset räkänaurut lähtevät usein todella pienistä jutuista ja oivalluksista. Saatan nauraa samaa asiaa pitkään…
Koin taloudellista epävarmuutta
Onnekseni olen säännöllisessä kokopäivätyössä, lisäksi teen sivutöitä, olen aina tehnyt. Taloudellista ahdinkoa en ole siis lähiaikoina kokenut, vaan miellän tällaisen tapahtuneen viimeksi 20 vuotta sitten. Epävarmuus on ikävä tunne, etenkin, kun se liittyy rahaan!
Rakastuin
Tämän minä tiedän muistelematta ja laskematta: ihastuin puolisooni 26.10.1996 ja rakastuin häneen ehkä kuukautta myöhemmin. Tässä ollaan edelleen. 21 vuotta naimisissa, lähes tasan 25 vuotta yhdessä. Edelleen tahdon.
Katsoin elokuvan alusta loppuun
No nyt on hyvä kysymys! Olen innokasta elokuva- ja sarjakatsoja, mutta tuppaan hieman ummistaa silmiäni etenkin elokuvien aikaan, jolloin loppuratkaisu jää usein näkemättä. Olimme n. viikko sitten synttäripäivänäni katsomassa uusimman Bondin leffateatterissa, ja voinkin ylpeänä vastata, että en nukahtanut. Vastaus tuli sitten siinä.
Nolostuin
Olen nykyään huono nolostuja. Aikuisuus ja etenkin opettajuus ovat tuoneet jonkinlaista itsevarmuutta esiintymistilanteisiin, ja melko usein huomaan voivani puhua melko avoimesti aiheesta kuin aiheesta nolostumatta.
Seison usein hassuimpienkin toimintojeni ja tempausteni takana, nekään eivät nolostuta.
Jos tähän nyt pitää kuitenkin jokin vastaus antaa, niin sanon, että viimeksi seminolostuin journalismi-opintoihin liittyen. Pyöräilin kiireessä kypärä vinossa ja hiestä märkänä kampukselle 17 minuutissa ja perille päästyäni tajuan, ettei opetusta ollutkaan tuona päivänä. Hiukan nolotti, kun opettajaihmisenä ei ollutkaan niin perillä kaikesta kuin ehkä voisi olettaa.
Tanssin baarissa
No siitä on aikaa! Vastaan, että vuonna 2019 olin sellaisessa baarissa, jossa oli mahdollisuus tanssia. Silloin taisin myös ottaa muutaman discotanssiaskeleen. Olen tullut vanhaksi ja koronanpelkoiseksi.
Kävin uimahallissa
Pois tällainen toiminta minusta. Olen käynyt viimeksi uimahallissa vuonna 2018 viemässä kymmenvuotiaan uimatreeneihin ja hakemassa pois. Uimassa olen käynyt tuhat vuotta sitten. Silloinkin pitkin hampain ja kattoon katsoen, etten huomaisi lattian sukkanöftiä tai viemäreitä ympäröiviä hiuksia. Vesi oli kylmää ja saunassa haisi pahalle.
Söin ulkona
Viime viikolla syntymäpäivänäni olimme ravintolassa syömässä. Nautimme pitkän kaavan mukaan. Päädyin kalaruokaan, kuten usein ravintolassa. Pastaa saa kotonakin -motto edellä…
Join alkoholia
Olen huono alkoholin juoja: kippistelen muutamia kertoja vuodessa lasin tai kaksi kuohuvaa ja sekin saattaa tuntua yöunissa ja toimia migreenin laukaisijana.
En kaipaa arkeeni alkoholia missään määrin, minulla on rentoa ja mukavaa ilmankin.
Korona-aikana alkoholinkulutukseni on ollut minimissä. Viimeksi join lasillisen kuohuvaa syntymäpäivänäni viime viikolla. Olisin voinut ottaa senkin alkoholittomana.
Suutuin
Olen tunneihminen: nauran, innostun,itken ja suutun. Sitten rauhoitun ja lepyn. Ja pian sama alkaa alusta. Viimeksi suutuin muutama päivä sitten kymmenvuotiaalle, jos paukautti ensin pianon kannen kiinni voimalla, sitten oman huoneensa oven samalla rytinällä. En kestä ylimääräistä draamaa enkä sitä, että jotain hajotetaan tai tilanne alkaa näyttää siltä, että jotain hajotetaan. Hetken jaksan ja sitten räjähdän.
Yövyin yön ulkona
Katso kohta ”Kävin uimahallissa”. Ulkona yöpyminen on toinen asia, jota ei ihan herkästi voi yhdistää minuun. Se ei houkuttele millään tavalla. Taisin nukkua ulkona viimeksi partiossa vuonna 1988.
Tein ostoksen, josta tuli hyvä mieli
Minulle tulee usein niin sanotuista tarpeellisista ostoksista hyvä mieli. Nyt kulukuurilaisena en ole ostellut mitään turhaa, joten vastaan tähän kohtaan tämän viikon Ruokaboksin. Siitä tulee joka kerta hyvälle mielelle: joku muu on suunnitellut viikon ruokalistan, koonnut ainekset sen toteuttamiseksi ja kiikuttanut sen kotiovelleni.
Kiitos ja halleluja. Tälläkin viikolla söimme muutakin kuin pasta bolognesea!
Tähän on tultu.
Minna