3 x kuukauden kuva – heinäkuun kuvat
Nadine Via Per Aspera ad Astra -blogista haastoi jo viime vuonna minut mukaan 3 x kuukauden kuva -blogihaasteeseen. Tarkoituksena on kerran kuussa, vuoden 2024 jokaisena kuukautena, julkaista kolme eri kuvaa seuraavista kategorioista:
- Arkikuva
- Kuukauden huippuhetki
- Ei mennyt kuin Strömsössä
Kokosin tähän postaukseen heinäkuun kuvani.
Arkikuva
Heinäkuun arki on ollut loma-arkea etenkin minulle ja kaksitoistavuotiaalle. Mies on ollut jo työssä, mutta hänkin on pystynyt pitämään joitain lomapäiviä, ja olemme päässeet viettämään yhteisiä pidennettyjä viikonloppuja esimerkiksi mökillä.
Me, minä ja lapsi, olemme kuluttaneet aikaa kotosalla, kotikulmilla, fillareiden selässä, sään salliessa maauimalassa ja rannalla sekä kotiseutumatkaillen. Pääasiassa arki on ollut seesteistä ja mukavaa, ei ole ollut kiire minnekään, eikä esimerkiksi iltaisin ole pitänyt hosua nukkumaanmenon kanssa. Tekemisiä, menemisiä ja kokemisia on voinut kaikessa rauhassa venyttää iltamyöhällekin.
Heinäkuun arkikuvaksi valikoitui kotiterassilta otettu kuva, jossa kaksitoistavuotias pesee terassipöytää. Minulla on meneillään ”kamppis”, jossa joka kuukausi tehdään jokin epämieluisa kotityö tehtävälistalta pois. Heinäkuussa teimme muutamiakin kotihommia yhdessä: terassin pöydän huolto, kylpyhuoneen kaappien siivous, kodinhoitohuoneen siivous, minun työhuoneeni kunnostus. Lapsi valitsi puuhastelupaidaksi juuri pestyn valkoisen gollegepaidan. Yritin antaa vihjettä siitä, että se likastuu työn touhussa, mutta lapsi ei uskonut. Likastui se, ”mut onneksi meillä on pesukone!”
Kuukauden huippuhetki
Kuukauden huippuhetki-kategorian ehdokkaita oli kaikkiaan neljä. Ne kaikki liittyvät ainakin jollakin löyhällä tavalla retkeilyyn ja reissaamiseen: retki Mathildedaliin, minä-puoliso-ajan rauhallinen, kahdenkeskinen kahvihetki kaupungissa, veneretki Högsåraan ja mökkireissu saarimökille esikoisen, hänen tyttöystävänsä ja tyttöystävän vanhempien koiran kanssa. Valinta ei lopulta ollut vaikea.
Kuukauden huippuhetki on yhteinen mökkireissumme. Sain taltioitua ihanan kuvan kaksitoistavuotiaasta ja Martta-koirasta veneessä. Aurinko paistoi, kaikilla oli hyvä mieli ja meillä oli kivat suunntielmat saarimökkeilyyn. Parasta oli, että saimme esikoisen ja hänen tyttöystävänsä mukaamme. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, yhdessäolo tekee minut niin kovin onnelliseksi.
Ei mennyt kuin Strömsössä
Hehkutin iloissani ja innoissani taannoin kasvihuoneeni ihmeitä. Noh. Ei mennyt kuin Strömsössä: kurkuntaimi on yhtäkkiä ja jostain kumman syystä taittunut emmekä tosiaan (tästä taimesta ainakaan) ole saamassa minkäänlaista kurkkusatoa. Harmittaa ihan vietävästi. Olen miettinyt, hankinko uuden, isomman taimen menehtyneen tilalle tai annanko vain olla ja korjaan taittuneen yksilön pois. Sitten kasvihuoneeseen jää kurkun kokoinen kolo.
Tähän on tultu.
Minna