3 x kuukauden kuva – marraskuun kuvat
Nadine Via Per Aspera ad Astra -blogista haastoi minut mukaan 3 x kuukauden kuva -blogihaasteeseen. Tarkoituksena on kerran kuussa, vuoden 2023 jokaisena kuukautena, julkaista kolme eri kuvaa seuraavista kategorioista:
- Arkikuva
- Kuukauden huippuhetki
- Ei mennyt kuin Strömsössä
Kokosin tähän postaukseen marraskuun kuvani.
Arkikuva
Vaikka marraskuu on ollut pimeä, arki on ollut oikeastaan ihan jees. Rutiinit rullasivat, ja kirpeä pakkassää kuukauden loppupuolella virkisti. Turussa satoi lunta, joka jäi jopa maahan muutamiksi päiviksi. Valo lisääntyi.
Arki on ollut työntäyteistä ja siihen on mahtunut pieniä kivoja juttuja, joiden voimalla on jaksanut taivaltaa eteenpäin. Erityisen iloinen olen ollut hetkissä, joissa olen voinut hengähtää itsekseni: lenkkeily, kotitreenit, muutamat työmatkakävelyt ja ystävätreffit.
Arkikuva onkin valinta eräältä työmatkalta. Siinä on jotain loppusyksyn fiilistä, valoakin on näkyvissä. Olin kävelemässä työpaikalta keskustaan kouluttamaan opettajia. Minulla ei ollut kiire minnekään ja sain hetken vain olla, hengittää ja liikkua eteenpäin.
Kuukauden huippuhetki
Mitään ihmeellistä ei marraskuussa tapahtunut, joten kuukauden huippuhetkeksi valikoitu melko arkinen juttu: nollakelilumi, josta sai taiottua lumilyhdyn terassin pöydälle. Kaksitoistavuotias oli koronassaan niin tarmokas, että lyhty syntyi nopeasti eräänä iltapäivänä tekemisen puutteessa.
Ja voi, miten ihana se olikaan! Laitoimme lyhdyn sisään ison kynttilän, joka valaisi yli vuorokauden putkeen. Seuraavana päivänä vaihdoimme kynttilän ja huokailimme tämän ihanuuden äärellä jokainen – mennen tullen. Valo on ihmeitä tekevä voima.
Lyhty pysyi kasassa melko pitkään, sillä nollakelit vaihtuivat pakkaskeleiksi. Sekin oli iloinen asia.
Ei mennyt kuin Strömsössä
Korona iski. Ensin lapseen ja sitten minuun. Olin ehkä hitusen liian toiveikas lapsen sairastuttua – jospa selviäisin ilman tartuntaa tälläkin kertaa…? Mies sairasti kaksi kuukautta sitten koronan yksin, meille kaksitoistavuotiaan kanssa ei tuolloin tullut mitään, ja testit olivat tuolloin viikon negatiivisia.
Mutta toisin kävi. Lapsi sairasti koronan hyvin lievänä. Tukkoisuutta ja kurkkutuntemusta pari päivää ja siinä se. Omalla kohdallani taudin alku oli lievä, hallitsevina oireina olivat päänsärky, etova olo ja jatkuvat vilunväreet. Ekana tautipäivänä pystyin jopa työskentelemään. Sitten jäin muutaman päivän sairauslomalle. Lepäsin ja keräilin voimia.
Dominoefektinä koronasta eräät juhlat peruuntuivat ja miehen kanssa kahdenkeskiseksi suunniteltu aika meni vähän plörinäksi. Harmitti niin paljon, että melkein taannuin johonkin pikkulapsitasolle ärsytykseni kanssa. Sen jälkeen päätä särki vielä enemmän.
Mies ei tällä kierroksella sairastunut. Siitä iloitsimme.
Tähän on tultu.
Minna