3 x kuukauden kuva – syyskuun kuvat
Nadine Via Per Aspera ad Astra -blogista haastoi jo viime vuonna minut mukaan 3 x kuukauden kuva -blogihaasteeseen. Tarkoituksena on kerran kuussa, vuoden 2024 jokaisena kuukautena, julkaista kolme eri kuvaa seuraavista kategorioista:
- Arkikuva
- Kuukauden huippuhetki
- Ei mennyt kuin Strömsössä
Kokosin tähän postaukseen syyskuun kuvani.
Arkikuva
Syyskuun arki on ollut varsin mukiinmenevää (kirjaimellisesti): työpäivät ovat olleet sellaisia, että kunnon tauoille on ollut tilaa, kotiarki on sujunut pääpiirteittäin ilman sen kummempia kotkotuksia ja kupruja, harrastusarki pyörinyt omalla painollaan. Perusarkea kuvaa jonkinlainen otos ruoasta. Nyt haluan nostaa esiin jonkun toisen äidin keittämän tomaattikeiton, joka vie kielen mennessään. Se valmistuu – tai lämpenee siis – mikrossa kahdessa minuutissa, ja sen voi syödä suoraan törpästä, mukista, mikroastiasta, jos ei halua tuottaa tiskiä tai on muuten vain laiska, kuten minä.
Lapsi totesi synttäripostauksessaan, että valmisruokia voisi vähentää, niin varmasti voisi, mutta ne kyllä kiireisimmät arkipäivät mukavasti pelastavat. Meillä viikoittainen valmisruokamäärä on keskimäärin kaksi. Että kyllä minä itsekin ruokaa laitan…
Kuukauden huippuhetki
Esikoisen ja kuopuksen synttärit ovat syyskuussa. Niihin liittyen nostan kuukauden huippuhetkeksi kuvan kahvipöydästä. Kutsuimme pitkästä aikaa iäkkäät isovanhempani ja ei-niin-iäkkäät vanhempani meille synttärikahveille. Leivoimme kolmetoistavuotiaan kanssa mutakakun ja juustopiirakan, lisäksi tarjolla oli kaikenlaista pientä hyvää, keksiä, karkkia ja sen sellaista. Katoin pöydän isoäidiltäni saamillani kahviastiastolla, sillä arvelin hänen ilahtuvan ne nähdessään. Ja niin kävi. Esikoinen ei flunssan vuoksi päässyt mukaan kesteihin, muuten olimme koko perhe koossa.
Ei mennyt kuin Strömsössä
Tähän kuvakategoriaan oli kaksi ehdokasta: kuva jaloistani ja tulehtuneesta varpaastani sekä kuva sisälle lentäneestä linnusta ja sen pyydystämisestä. Koska olen meuhkannut koronan jälkeisestä niveltulehduksesta jo kahdessa postauksessa, valitsin tähän juttuun lintustoorin. Samaisena sunnuntaina, kun meillä oli kuukauden huippuhetki -kekkerit, tuuletin leipomishajuja ja -höyryjä (olen vannoutunut tuulettajaihminen) avaamalla olohuoneen oven terassille. Ja kuinkas sitten kävikään?
Pikkulintu lensi sisään ja lenteli hätääntyneenä ympäriinsä. Kun havaitsin sen, hain oitis lakanoita ja peittelin sohvan, mattoa ja olohuoneen pöytää. Onneksi, sillä lintu kakki muutaman kerran ympäriinsä… Luulimme saaneemme sen takaisin ulos, mutta niin ei käynytkään. Kun minä olin lenkillä ja hakemassa viikonloppukukkia, löysi mies linnun alakerrasta työhuoneen rytökärppänurkastaan. Siitä alkoi metsästys, joka onneksi päättyi onnellisesti. Uima-altaan haavi liittyy tapaukseen.
Tähän on tultu.
Minna