3 x kuukauden kuva – toukokuun kuvat
Nadine Via Per Aspera ad Astra -blogista haastoi jo viime vuonna minut mukaan 3 x kuukauden kuva -blogihaasteeseen. Tarkoituksena on kerran kuussa, vuoden 2024 jokaisena kuukautena, julkaista kolme eri kuvaa seuraavista kategorioista:
- Arkikuva
- Kuukauden huippuhetki
- Ei mennyt kuin Strömsössä
Kokosin tähän postaukseen toukokuun kuvani.
Arkikuva
Toukokuun arki on ollut paitsi aurinkoista ja kepeää myös työntäyteistä. Koska kuukausi on osin ollut ihanan kesäinen, välillä iltapäivisin ja iltaisin on ollut sellainen olo, että olisin ollut lomalla. Kepeys taitaakin olla juuri sitä.
Arkeen on mahtunut paljon pieniä iloisia hetkiä, ja niiden voimalla olen jaksanut tämän opettajan työn hulinakuukauden mukavasti. Toukokuussa olen ja olemme perheen kanssa puuhastelleet ulkona, kunnostaneet kasvihuoneen, istuttaneet terassikukat (jokavuotinen ja toivottu äitienpäivä- ja hääpäivälahjani mieheltä) ja katsoneet kivoja sarjoja iltaisin ennen nukkumaanmenoa.
Olen tavannut ystäviä oikeastaan enemmän kuin koko vuotena kahvikupposten ja monenlaisten kävelylenkkien äärellä. Perheen kesken olemme suunnitelleet tulevaa kesää. Ulkona on ollut vehreää, ja mitä lähemmäs kesää kohti mennään, sitä varmemmin suuni kääntyy hymyyn.
Arki-kuvaksi oli kaikkiaan kolme ehdokasta: perinteinen ja hyvinkin arkinen jokirantalenkkimaisema, terassikukat ja kasvihuone. Valitsin lopulta terassikukkakuvan. Käyn ihastelemassa niitä kahvitauolla ja työtehtävien välissä. Näen ne keittiössä, kun laitan ruokaa. Ne ovat kevät- ja kesäarkea parhaimmillaan.
Kuukauden huippuhetki
Pakko mainita heti alkuun, että yksi kuukauden huippuhetkistä on ollut de, kun kuulin, että ystävästäni tulee joulukuussa isoäiti. Tai mummi, mummu, mummo, nonna – mihin ikinä nimikevalintaan hän päätykään. Olin niin onnellinen hänen puolestaan, että iho meni kananlihalle ja silmiin nousivat onnenkyyneleet. Tästä hetkestä minulla ei ole kuvaa, mutta tallensin sen sydämeeni. Miten sitä voikin tulla niin iloiseksi toista koskevasta asiasta?
Toinen huippuhetki oli 24-vuotishääpäivämme, jota vietimme eräänä viikonloppuna Helsingissä. Kävimme syömässä meksikolaisessa ravintolassa, joimme erinomaiset mocktailit, kuljeskelimme kaupungin katuja ja merenrantaa ristiin rastiin ja nautimme F6-hotellin aivan ihanasta aamupalasta. Tästä reissusta minulla on kuvia, ja niistä valitsin tähän postaukseen ulkoa napatun kesäisen otoksen.
Ei mennyt kuin Strömsössä
Pystytin kasvihuoneen. Hankimme mullat ja lannoitteet, ja minä tein kävelylenkin Flöriin siemen-, yrtti- ja taimiostoksille. Kaikki sujuikin ihan mukavasti, kunnes palattuani kotiin ja päästyäni takapihalla nököttävälle kasvihuoneelle tajusin, että olin ollut syksyllä laiska. Olin jättänyt kaikki naatit ja kasvien jämät siivoamatta.
Ensi töikseni aloin perkaa vanhoja istutuksia pois, ja kaksitoistavuotias sai olla aputyttönä ja pitää jätesäkin suuta ammollaan. Eikä siinä vielä kaikki: en löytänyt kasvihuonetyökaluja mistään. Talon seinustalla oli onneksi pieni lumikolalapio, jolla aloin työstää kasvihuoneen pohjaa. Voin kertoa, että ei ollut mikään kaikkein helpoin juttu! Mitä tästä opimme? Syksyllä kannattaa käyttää se kymmenen minuuttia kasvihuoneen siivoamiseen.
Tähän on tultu.
Minna