3 x kuukauden kuvat – joulukuun kuvat
Nadine Via Per Aspera ad Astra -blogista haastoi minut mukaan 3 x kuukauden kuva -blogihaasteeseen. Tarkoituksena on kerran kuussa, vuoden 2023 jokaisena kuukautena, julkaista kolme eri kuvaa seuraavista kategorioista:
- Arkikuva
- Kuukauden huippuhetki
- Ei mennyt kuin Strömsössä
Kokosin tähän postaukseen joulukuun kuvani.
Arkikuva
Joulukuun arki oli melkoista haipakkaa. Onneksi joululomani on pitkä, ja onneksi vietimme joulujuhla-ajan ulkomailla, Itävallassa. Arkeen on mahtunut kaikenlaista – tavallista. Ennen kaikkea arki on ollut työtä, koulua ja harrastuksia. Olen nauttinut arki-iltoina Aurajokivarren tunnelmasta käydessäni kävelyllä itsekseni tai ystävieni kanssa. Usein nämä kävelylenkit ajoittuvat kaksitoistavuotiaan yleisurheiluaikoihin, maanantai- ja keskiviikkoiltoihin.
Valitsinkin joulukuun arkikuvaksi jokirantaotoksen, jossa on monia (arkisia) elementtejä, joista pidän: talvinen maisema, lumi, joki, kaupunkinäkymä ja jokilaivojen pimeässä loistavat valot.
Kuukauden huippuhetki
Joulukuuhun mahtui monia huippuhetkiä, ja minun oli hankala valita niistä yksi tähän postaukseen. Vaihtoehtoisina hetkinä olivat esikoisen ja hänen tyttöystävänsä tapaninpäivävierailu meillä ja se, että samalla vierailulla olivat vanhempani, jotka näkivät ensimmäistä kertaa tyttöystävän, joulu Itävallan Salzburgissa sekä kaksitoistavuotiaan ensimmäisen lasketteluhetken onnistumisen ilo ja ilme, joka hänen kasvoiltaan tuolloin paistoi. Koska en saanut juuri tätä ilmettä ja hetkeä taltioitua, valitsin huippuhetkeksi esikoisen vierailun.
Olimme saapuneet joulumatkalta 25.12. ja kutsuneet sekä esikoisen tyttöystävineen että vanhempani kahvittelukylään tapaninpäiväksi. Mietin pitkään, mitä leipoisin, mutta päädyin nopeasti ostamaan valmiin Sacher-kakun. Tein lisäksi itse minijoulutorttuja ja juustotarjottimen. Jutustelimme ja kahvittelimme. Kaksitoistavuotias esitteli saamiaan joululahjoja. Oli mukava ilta!
Ei mennyt kuin Strömsössä
Itävallassa satoi kaatamalla kolme päivää. Siinä viidellä sanalla kuukauden kohta, joka ei mennyt kuin Strömsössä. Onneksi hotellilla oli kunnon sateenvarjot ja meillä oli auto käytössämme pidemmille matkoille. Viimeisenä päivänä ilma kirkastui ja pääsimme aurinkoisille ja lumisille rinteille.
Vaikka sade ei joulun viettoa haitannut eikä matkantekoa juuri muutenkaan, olisi silti ollut kivampi talsia kuivia katuja pitkin ja katsella aurinkoisia vuoristomaisemia. Mutta. Kaikkeen muuhun voimme jotenkin vaikuttaa, mutta emme säähän…
Tähän on tultu.
Minna