3 x kuukauden kuvat – maaliskuun kuvat
Nadine Via Per Aspera ad Astra -blogista haastoi jo viime vuonna minut mukaan 3 x kuukauden kuva -blogihaasteeseen. Tarkoituksena on kerran kuussa, vuoden 2024 jokaisena kuukautena, julkaista kolme eri kuvaa seuraavista kategorioista:
- Arkikuva
- Kuukauden huippuhetki
- Ei mennyt kuin Strömsössä
Kokosin tähän postaukseen maaliskuun kuvani.
Arkikuva
Turkuun on saapunut kevät. Arkisilla lenkeilläni Aurajokirannassa huomaa herkästi vuodenaikojen vaihtumisen: jäiden lähtö, puisen jääsillan purku, suuret lätäköt kävelytiellä, kahviloiden ulkoterasseille ilmestyneet pöydät ja tuolit sekä Teatterisillan kaiteita koristavat keltaiset narsissit kertovat erityisesti kevään tulosta.
Joka vuosi postaan omaan Instagramiini ”On taas se aika vuodesta” -julkaisun, jota koristaa kuva Teatterisillan narsisseista – rakastan niitä! Tänä vuonna olimme ystäväni kanssa lenkillä päivä kukkien saapumisen jälkeen. Some täyttyi nopeasti narsisseista, huomasin sen, kun tein omaa päivitystäni.
Kuukauden huippuhetki
Kuukauden huippuhetkeksi ylsi uusien juomalasien hankinta. Ihan hassu ja pieni juttu, mutta minulle ja meille merkittävä. Olemme pitkään pohtineet (miten minusta tuntuu, että ruokapöydän tuolejakin pohdittiin ruokottoman pitkään ja kaikessa tällaisessa päätöksenteossa tuntuu kestävän) uusien lasien ostamista.
Nyt vietimme kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa eräänä lauantaina ja kävimme keskustassa, marssimme Stockmannille ja päätimme hankkia Iittalan Aino Aalto -lasit kahdessa koossa ja kahdessa värissä. Rakastan pellavanvärisiä ja haluaisin niitä myös pieninä. Uusien lasien myötä heitin pois kaikki vähänkin kolhiintuneet vanhat astiat ja siivosin astiakaapin lasihyllyt. Kyllä nyt on mukavaa!
Ei mennyt kuin Strömsössä
Olimme kevätmatkalla Gdanskissa mieheni kanssa. Reissu oli kaikin tavoin rentouttava ja ihana, ja meillä oli yhdessä mukavaa. Mies oli yllätyksekseni varannut yhdeksi illaksi ravintolan, johon suuntasimme hotellilta kävellen. Varaus oli kello 19.00. Olimme hyvissä ajoissa liikkeellä, ja meidän olisi pitänyt ehtiä paikalle juuri varausaikaan. Mutta kuinkas sitten kävikään?
Kun lähestyimme joen ylittävää nostosiltaa, alkoi kuulua varoitusulinaa ja ”Attention”-kuulutuksia. Silta nousi hiljalleen ylös, ja huomasimme, että suuri purjevene odotti sillan alitusta. Ajattelimme tapahtuman olevan ohi nopeasti, mutta ehei, niin ei käynyt: luimme aikataulusta, että silta on ainakin vartin yläilmoissa. Pohdimme hetken, mitä tekisimme. Päädyimme kävelemään toista kautta. Olimme jo myöhässä. Hyppäsimme taksiin, joka kiersi pääteiltä, ja olimme lopulta ravintolassa puoli tuntia myöhemmin kuin meidän piti olla siellä. Onneksi mahduimme vielä sisään ja söimme erinomaisen päivällisen, erinomaisessa Correze-ravintolassa.
Tähän on tultu.
Minna