Aineettomien joululahjatoiveiden lista on pitkä

Olemme aikuisten kesken päättäneet jo muutamia vuosia sitten, että joululahjoja ei tarvitse aikuisille hankkia. Itselleni tämä on hankala päätös, sillä tykkään antaa lahjoja. Sellaisia lahjoja, joissa on ajatus mukana. Yhtään turhaa tuikkukuppia, hassun hauskaa ei-minkään-kanssa-yhteensopivaa-mukia tai kodinturhaketta en halua ostaa, saati antaa.

Minusta lahjassa pitää olla jujua. Tärkeimmille aikuisille hankin usein yhden paketin, ja lapset – ne aikuisetkin – toki saavat toivepakettinsa.

Yhdeksi tärkeimmäksi lahjaideaksi olen havainnut aineettomat lahjat. Minusta on mukava sekä antaa että saada jotain sellaista, johon voi osallistua tai josta saa nauttia hetken ilman, että siitä jää mitään tavaramuistoa. Lahja, joka lämmittää mieltä ja ravitsee sielua. Sellainen on paras aineeton lahja.

Aineettomien lahjojen lista onkin tänä vuonna melkoisen pitkä:

Yksinäinen äänikirjahetki joulunpyhinä. Ilman, että kukaan tai mikään (esimerkiksi pesukoneen vaativa piippaus) keskeyttää lukurauhaa. Tunti riittää, jos kirjan kylkeen saa itse keittämän kahvikupillisen ja palan joulun suklaata. Voi kai tätä silti edelleen kutsua aineettomaksi lahjaksi?

Ystävälenkki. Vapaapäivinä on ihana lenkkeillä ystävän kanssa. Voi hengitellä keuhkot täyteen ratista pakkasilmaa ja samalla keskustella kaikesta maan ja taivaan väliltä.

Tämä lisää ohimennen hyvinvointia kerryttämällä mukavasti askeleita.

Kodin siivous -lahjakortti (tai aineettomasti lupaus) perheenjäseneltä. Joku toinen tarjoutuu huolehtimaan viikkosiivouksesta kerran kuussa. Tämä olisi melkein lottovoitto. Paras lahja ikinä.

Läheisyyttä ja lämpöä. Tästä eteenpäinkin. Perheessämme on tapana halata ja koskettaa ohimennen, ja toivonkin, että tätä tapaa jatketaan. Joka-aamuiset halaukset ja silmiin katsomiset ovat ihmeitä tekevä voima.

Joulukirkko. Jos ryhdistäytyisi ja menisi tunnelmoimaan joulukirkkoon. Pimeä ilta, tähtitaivas, kynttilöin valaistu kirkko, urut soittavat Ave Mariaa…saitte ehkä tunnelmasta kiinni?

Hautausmaakävely. Katso kohta ”Joulukirkko”. Tunnelma hautausmaalla on jouluna erityinen. Sinne minä haluaisin.

Jouluradiota kynttilän valossa. Jouluradio kuuluu vain jouluun, ja meillä sitä kuunnellaan, tai minä ja kymmenvuotias kuuntelemme, etenkin hieman ennen jouluaattoa.

Aaton jälkeen joulusointuja jaksaa oikeastaan tasan vuorokauden ja sitten palataan toisenlaiseen musiikkitarjontaan.

Yhteinen jouluretki mökille, Aurajokirantaan, isovanhemmille – tai ihan mihin tahansa! Minusta joulu omissa oloissa on todella jees, mutta jo toisen päivän kohdalla alan kaivata äksöniä. Silloin voidaan retkeillä jonnekin mukavaan kohteeseen. Ja palata sitten kipin kapin kotiin takaisin. Se on joskus retkeilyssä parasta.

Saisinko kupin teetä ja palan rauhaa? Iltahetket ovat minulle tärkeitä. Haluan kymmenvuotiaan mentyä nukkumaan asettautua loppuillan viettoon ja laskeutua omaan rauhaan. Vasta sitten olen valmis puolison kanssa yhteisen sarjan tai leffan äärelle.

Tähän on tultu.

Minna