Arkeen mahtuu kaikenlaista – menneen viikon top 10

Viikko on ollut tavallinen arkiviikko töineen, harrastuskuskauksineen, kotitreeneineen ja äänikirjatuokioineen. Viikkoon mahtuu myös huonoja uutisia ja tiukkoja tilanteita: kaularangastani on loppuvuodesta löydetty magneettitutkimuksella uusi, nyt vasemman puolen ja yhden nikamavälin alempana sijaitseva ja voimakkaasti oireileva, prolapsi.

Tiistai-illasta saakka se on kiusannut. Se on vienyt huumorin, järjen ja uskon kivuttomaan huomiseen. Sain tehokkaamat lääkkeet, joista ei juurikaan ole apua ollut. Sain lisäksi pehmeän tukikauluksen, jota käytän säännöllisesti. Oikean puolen tilanne on ollut erinomainen leikkaushetkestä saakka. Olen toiveikkaana leikkausjonossa vasemman puolen kanssa. Prolapsioireet hankaloittavat koneella oloa (ja kaikkea tekemistä pystyasennossa!), joten kirjoitan lyhyesti.

Kokosin viikon parhaat lukijoiden toiveesta top 10 -listauksena:

10 Läpikahlattu to do -lista. Työt ovat purkissa kaikesta oireilusta huolimatta. Tapaamiset, hankehommat ja opintojaksotehtävät hoidettu, oppissuunnitelmat laadittu ja ohjausryhmäkokoukset merkitty kalenteriin.

9 Myrskyn jälkeen on poutasää. Niin se meni tälläkin viikolla. Muutamana yönä myrskysi, päivällä sain ulkoilla auringonpaisteessa. Plussakelien sijaan odottele pakkasia ja lunta – vielä on talvea jäljellä!

8 Journalismi-opinnot. Uusi vuosi, uudet kurssit. En ole vielä opintovapaalla, mutta hyppäsin silti innolla mukaan uuteen lukukauteen. Aloittelimme radiojournalismilla, jonka alkuun ajattelin olevan hiukan njääh, mutta jo kurssi-infon jälkeen olin innoissani: jälleen syvään päätyyn, plumps!

7 Huonon, tylsä, hitaan ja sekavan kirjan loppuminen. Rebecca Serlen Unelmien illallinen ei sytyttänyt, viimeinen tunti tarjosi viihdykettä, mutta muuten mietin joka kymmenes minuutti keskeyttäväni kirjan. En kuitenkaan tehnyt sitä. Puolentoista tähden kokemus.

6 Anna Kontulan Pikkuporvarit-tietokirja. Nappasimme kahden hengen kirjakerhossamme tämän niin sanotuksi välipalaksi. Tykkäsin. Nopealukuinen, informatiivinen, tietopohjainen, helppo, kiinnostava ja ehdottoman taiten kirjoitettu. Suosittelen.

5 Lapsen ensimmäinen koronarokote. Kävin oikein asiallista keskustelua somessa viikon alussa, ja lopulta kaikkien asiantuntijakommenttien ja olemassa olevien suositusten perusteella kallistuimme kymmenvuotiaan rokottamiseen. Muistutan, ettemme tehneet päätöstä vain somen perusteella… Rokotteen anto sujui hyvin, mitään sivuvaikutuksia ei ilmaantunut. Tai no, pistospaikan kipu yhden vuorokauden ajan, sekin hyvin lievänä.

4 Toistaiseksi ilman koronaa. Etuliite ”toistaiseksi” on tarpeen, sillä jossain alitajunnassani olen varma, että pian se iskee. Itselläni on kaksi rokotusta (kolmannen saan 4.helmikuuta), kymmenvuotiaalla vain yksi ja siitäkin vielä liian vähän aikaa yhtään minkäänlaisen suojan takeeksi, ja miehellä kolme.

Lähipiiri ilmoittaa sairastumisista päivittäin, ja some täyttyy positiivisten kotitestien kuvista. Milloin on meidän vuoromme?

3 Ruokaboksi. Olen rytmittänyt boksin nyt siten, että se tulee joka kolmas viikko – emme ehdi kyllästyä, mutta saamme arkiruokapöytäämme vaihtelua ja jonkun toisen kokoaman kauppakassin. Tällä viikolla nautiskelimme savulohipastaa, makkarapataa, pannupihvejä ja aivan ihanaa tikka masalaa.

2 Tehokkaammat lääkkeet. Perään voisi piirtää kysymysmerkin. Toistaiseksi vain opiaatista on apua. Vain öisin. Makuuasento toimii, muuten alkaa olla ahdasta, tukalaa. Pitäisi liikkua ja treenata, myös levätä. Paikoin mahdotonta kaikilta osin. Joka aamu ristin sormeni ja toivon, että tämä olisi se päivä, jolloin kipu olisi poissa.

Yksikään aamuista ei vielä ole täyttänyt toivettani.

1 Nauru. Olen tällä viikolla – kaikesta kivusta huolimatta – nauranut enemmän kuin naismuistiin. Kiitän näistä nauruista hyvää ystävääni. Kehitimme (tai ystäväni kehitti) radiojournalismin tehtävääni hassun konseptin, jota ulvoimme ääneen kolme päivää. Pienet ilot ja sitä rataa.

Ensi viikolla joudun karsimaan töitäni sairausloman tieltä. Pakolliset ja vain minun vastuullani olevat työt hoidan, kaiken muun joudun jättämään.

Tähän on tultu.

Minna