Arkeni tunti tunnilta

Minulta on toivottu naistenlehtityypistä ”Näin käytän vuorokauteni” -postausta, jossa kerron tekemisistäni yhden vuorokauden tai viikon aikana. Koska harrastan jo nyt Viikon parhaat -kirjoituksia, päätin tarttua päiväkohtaiseen kerrontaan. Valitsin päiväksi arkipäivän, hyvän sekoituksen ja keskiarvon eri viikonpäivistä – en siis kerro tietystä maanantaista tai torstaista, vaan olen miksannut näistä oikein mukiinmenevän kombon.

6.15

Herätyskello soi. En käytä koskaan torkkua, vaan nousen reippaasti ylös heti kellon soidessa. Joskus vetkuttelen sängyssä puoli seitsemään, usein nousen heti vartti yli kuusi. Puen villasukat, hiivin keittiöön, napsautan kahvin päälle, otan aamiaistarvikkeet esille ja valmistan aamiaisen. Aina sen saman: kaksi Vaasan kaurapalaa paahtimessa sekä kaksi kuumaa kuppia kahvia psykologisella maitotilkalla ja lasillisen vettä. Aamiaisen lomassa selaan tietokoneella Twitterin, LinkedInin ja Facebookin.

7.00

Työpäivän aloitus. Kun some on selattu ja kommentoitu, avaan sähköpostit ja vastaan niihin. Tarkistan kalenterin, Optiman, Pepin, Tepon ja Messin. Joskus myös Sap HR:n. Kaikki nämä ovat organisaatiossamme käytössä olevia sähköisiä alustoja tai palveluita.

7.30

Herätän yhdeksänvuotiaan. Herätän hänet aina samaan aikaan, mutta kympin aamuina hän saa viivytellä aamutoimissa. Lapsi tykkää siitä, kun hänelle jää näinä aamuina leikkiaikaa ennen kouluun lähtöä. Viimeistään kahdeksalta koululainen tulee aamiaiselle, kahdeksan aamuina viittätoista minuuttia aiemmin. Keskustelemme mukavia ja käymme läpi päivän sisältöä – mitä tänään tehtäisiin?

8.00

Laitan puhelimen äänekkäälle, valmistaudun opetukseen, joka alkaa yleensä klo 8.15. Jos opetus alkaa vasta yhdeksältä, käyn suihkussa ja sudin itseni kuntoon kahdeksan hujakoissa. Sutiminen muina aamuina tapahtuu aamiaisen ja lapsen herättelyn lomassa.

Olen nopea laittautuja, vartissa valmis!

9.45

Ensimmäinen tauko. Vartin tauolla jaloittelen, juon, tarkastan, että lounasta on valmiina jääkaapissa ja kurkkaan sähköpostit. Puolen tunnin tauolla suuntaan usein 20 minuutin happihyppelylle kerryttämään päivän askeleita. Tästä on etäaikana tullut ihana rutiini.  Kymmeneltä opetus- ja muut työt jatkuvat.

11.00

Lounastauko. Nälkä kurnii mahassani usein jo puolelta, mutta kivennäisvesi ja mandariini ovat oiva hätäapu. Lounastaukoni keskiarvoruoka on joko pinaatti- tai kasviskeitto raejuustolla. Joskus teen munakkaan. Syön nopeasti ja sitten suuntaan lenkille. Tai kauppaan.

45-60 minuutissa ehtii ihmeen paljon.

12.00

Työt jatkuvat. Työhöni kuuluvat opetuksen lisäksi tiimipalaverit, opiskelijaohjaukset, kahden hankkeen projektipäällikön työt, raportointi, kirjallisten töiden luku ja palautteen anto, arvioinnit, seurannat sekä kaikenlaiset ja sen sellaiset merkinnät. Verkostoyhteistyö on olennainen osa työtäni, ja teenkin sen parissa töitä viikoittain.

13.30

Kahvitauko. Pauligin New York –kahvi (jonka olen usein ladannut jo lounaan jälkeen valmiiksi), suklaapalanen, hedelmä ja joskus voileipä tai vastaava auttavat jaksamaan iltapäivään. Yhdeksänvuotias kotiutuu koulusta noin klo 13.30-14.00, ja teen hänellekin välipalat valmiiksi.

Koulun jälkeen annan aina mahdollisuuksien mukaan hänelle viisi minuuttia kuulumisten kerrontaan. Tämä on kiva tapa!

16.00

Lopetan työt. Jos hankekokouksia ei ole. Ne pidetään tavallisesti klo 16-18. Olen nyt korona-aikana pitänyt työajoista melko tarkasti kiinni – koko päivän koneella työskentely väsyttää niin muistia, mieltä kuin silmiäkin.  Yli nelikymppisen kognitiivinen kapasiteetti ei anna periksi venyttää ruutuaikaa. Olen huomannut, että pysyn neljästä viiteen mieluusti poissa myös puhelimelta.

Neljän hujakoilla on ruuhkaa: työhuoneen siivous, keittiön siivous, ruoanlaitto, pyykit päälle ja kaikenlaista. Päivällinen tarjoillaan noin viideltä, joskus aiemminkin. Päivällisruokana on usein jotain tuiki tavallista, kuten spagettia, makaronilaatikkoa, siskonmakkarakeitto, tortillalasagnea, broilerkastiketta tai peltiruokaa. Kalapuikotkin kuuluvat samaan kategoriaan.

17.30

Kotihommia, kaupassa käymistä, somen tutkimista ja ulos lähdön tunnelmaa. Varmistelen yhdeksänvuotiaalta, että hän on varmasti huolehtinut läksynsä ja pakannut reppunsa seuraavaa koulupäivää varten. Normikaavan mukaisesti ulkoilemme illalla ainakin tunnin joko yhdessä käyskennellen metsässä tai pihapiirissä  tai molemmat omissa touhuissamme (hän pihaleikeissä, minä lenkillä). Teen joka toinen päivä säännöllisesti kotitreenin. Vaihtelen kahvakuula-, kuminauha- ja hiit-treenejä. Ne ajoittuvat tavallisesti puoli kuuden ja puoli seitsemän välille.

Kuudelta keittelen iltapäiväkahvit.

19.00

Mies lopettaa työnteon. Hän on toki aloittanut työpäivänsä muutamia tunteja minua myöhemmin ja käynyt välissä vain syömässä ja kahvilla. Seitsemästä kahdeksaan kotona on usein rauhallista – jokainen on omissa poteroissaan ja touhuissaan. Laitan puhelimen äänettömälle. Kahdeksalta aloittelemme iltapuuhat.

21.00

Lapsi menee nukkumaan. Minä valmistan iltapalan itselleni ja miehelle. Tämä on yksi päivän parhaimmista hetkistä. Pienet ilot ja niin edelleen. Kymmeneltä alkavat Kymppiuutiset, josta on tullut tällaisen keski-ikäisen naisen arjen peruspilari. Kymppäreiden jälkeen katsomme usein vielä hetken sarjaa tai leffaa. Tarkastan tässä kohdassa, että kännykän herätyskello on päällä.

23.30

Valot pois ja nukkumaan. Minulle kuuden-seitsemän tunnin yöuni on juuri passeli. Viikonloppuisin saatan nukkua kahdeksankin tuntia. En ole koskaan ollut mikään ”nukkujatyyppi”, eikä nukkuminen ole ollut koskaan minulle kovin autuaaksi tekevä toiminto.

Tähän on tultu.

Minna