Arki koitti – hyvä niin
Otsikossa tärkein: arki koitti, ja hyvä niin. Pitkä lomapätkä tuli joulunalla tarpeeseen, mutta arki voittaa aina. Rutiinit, työt, koulu ja kunkin perheenjäsenen omat harrastukset pitävät kaiken omalla tavallaan radallaan. Korjasimme kuusen ja kaikenlaiset muut joulusomistukset pois maanantaina, ja tiistaina palasimme kukin omalle arkiraiteellemme. Ihanaa! Isolla iillä.
On sanomattakin selvää, että vuoden ensimmäisen kokonaisen viikon parhaisiin mahtuvat minun ja puolisoni työn ja kolmetoistavuotiaan koulun alku sekä työmatkakävelylenkit, monipuolinen liikunnan harrastaminen, rentouttava viikonloppu, ystävätapaamiset ja talviset pakkaspäivät.
Nautin kunnon talvesta. Siitä, kun lämpömittari on selkeästi pakkasella ja maassa on lunta. Nautin tunteesta, kun olen pukenut päälleni, avaan ulko-oven ja vastassa on raikas talvisää. Tällä viikolla tein sen virheen, että pukeuduin liian lämpimästi etenkin työmatkakävelyihin. Olin 47 minuutin taivalluksen ja tarpomisen (lumista ja liukasta) jälkeen hiestä märkä. Älykello näytti maksimisykkeeksi 150 ja kuormaksi korkeaa. Siltä se tuntuikin. Molempiin suuntiin, kolme kertaa viikossa.
Älykello näytti muutenkin mukavia asioita: olen nukkunut hyvin tai erittäin hyvin, uni on ehyttä, riittävää ja palauttavaa. Tämä linja siis jatkui, vaikka loma loppui. Ja se on parasta. Hyvät unet ovat perusta oikeastaan aivan kaikelle tekemiselle, jaksamiselle, viitsimiselle, mielialalle. Kaikelle. Älykellosta näin myös olleeni aktiivinen, mikä osaltaan tukee hyvää unta. Viikon keskiarvoaskelmäärä oli 19580, päivittäinen matka keskimäärin 13 kilometriä ja aktiivinen aika 9 tuntia 13 minuuttia.
Tähän arkiviikkoon mahtui neljä treeniä. Yksi personal trainer -johtoinen kuntosalitreeni ja kolme kotitreeniä. Tällä viikolla tein yhden kahvakuulatreenin, yhden voimatreenin kuminauhoilla ja yhden pilateksen. Lisäksi tein kaksi kymmenen minuutin liikkuvuusharjoitetta – suosittelen! – rintarangalle ja niskalle. Tällainen treenirytmi sopii minulle ja arkeemme oikein passelisti.
Viikon aikana tapasin sekä työtovereitani työpaikalla että ystäviäni lenkkeilyn ja sunnuntaisyömisen merkeissä. Olimme ystäviemme ja kummityttömme kanssa syömässä Neråssa, joka ei petä koskaan. Idyllistä ja ihanaa. Lisäksi soitin maratonpuhelun ystävälleni, joita olen tavannut harvemmin sekä lyhyen mitä kuuluu? -puhelun isovanhemmilleni. Vaarillani oli 93-vuotissyntymäpäivä perjantaina, joten onnittelin häntä samalla.
Tällä viikolla aloitin Viisikko-kirjakerhomme tammikuun kirjan, Markus Nummen ”Käräjät”. Olen päässyt kuuntelu-urakassa puolen tunnin kohdalle – huomaan, että arjessa tilaa kirjoille on selvästi vähemmän kuin lomalla…
Lauantaina oli siivouspäivä, jonka olimme ulkoistaneet uudelle siivoojalle. Ajankohta touhulle oli täydellinen, sillä kolmetoistavuotiaalla oli yleisurheilukisat samaan aikaan. Hän on siirtynyt tytöt 15 -sarjaan 13-vuotiaana (sarjat menevät näin, että joka toinen vuosi ollaan ikään kuin altavastaajina isompien kanssa…) ja juoksi oman ennätyksensä 200 metrin juoksussa, ja olimme lapsen onnesta iloisia. Lauantaina tein perinteisen lenkkini jokirantaan ja kukkakaupalle, hain viikonloppukimpun ja piipahdimme kaiken päätteeksi lounaspatongilla Subwayssa Skanssissa.
Lauantaina leikin kätevää emäntää ja tein iltapäiväruoaksi ”nistipataa”, jonka pyöräytin makaronilaatikoksi ruokailun jälkeen. Nyt meillä on kylmiössä valmis ruoka maanantaille. Lottovoitto! Eikä siinä vielä kaikki: samalla uunilla leivoin saaristolaisleivän perheen pyynnöstä. Aikamoista.
Tähän on tultu.
Minna