On vaikea uskoa, että elämme lokakuun loppua. Lämmin ja ihana syyskuu sotki ajatukset, enkä millään tajua, että seuraavaksi pitäisi ajatella joulua. Tai ei tietenkään pitäisi, mutta jos joulun on suunnitellut viettävänsä tänä vuonna kotimaassa, lienee sitä syytä edes hitusen ajatella. Sitä ennen kuitenkin koonti viikon touhuista. Kokosin arkisen syysviikon parhaat tällä kertaa kuvina.
Aloitan kuvakoonnin maanantaisella lenkkikuvalla, jonka (yllätys, yllätys) nappasin jokivarresta. Teimme puolentoista tunnin lenkin ystäväni kanssa sillä aikaa, kun kolmetoistavuotias oli yleisurheilutreeneissään. Ehdimme jutella viikonlopun ja viikon ensimmäisen päivän kuulumiset, huokailla iltojen pimeyttä ja hämmästellä maassa lojuvien lehtien liukkautta.Olen saanut nauttia työmatkakävelyistä kahdesti kuluneen viikon aikana – ne ovat edelleen arjessa liki parasta, mitä tiedän. Saa raitista ilmaa ja liikuntaa, ja samalla ajatukset sekä kirkastuvat että nollaantuvat. Kotiin päin kävely on oivaa nollaamista ja palautumista. Kampuksella on mukava pistäytyä kaiken etäilyn vastapainona. Pitäisi piipahtaa siellä useammin, vaikka ns. virallista tarvetta ei olisikaan. Kupittaan puisto on aamuvalossa kaunis, siksi otin siitä kuvan.Viime viikolla treenasin Fitclubin Power I kahvakuula -treeniä ja olin iloinen ja ylpeä, sillä sain otettua jälleen käyttöön 20 kg:n kuulan alavartaloliikkeisiin. Säännöllinen voimatreeni tuottaa tulosta, ja se on iloinen asia! Se myös motivoi jatkamaan joskus hieman puuduttaviakin treenijuttuja.Keskiviikkona tein jälleen jokirantalenkin lapsen treenien aikaan. Lienee sanomattakin selvää, että pidän eniten lenkkeilystä silloin, kun saan suhata jokivartta edestakaisin… Keskiviikon lenkillä suunnittelimme äitini kanssa ensimmäisen kerran joulua. Päätimme nimittäin oman perheen kanssa viettää tämän joulun Suomessa. Äitini kanssa päädyimme melko ideaaliin ratkaisuun joulunvietosta: varaisimme joululounaan jostakin hotellista ja säästyisimme molemmat kaikelta vaivalta. Hip hei!Torstaina kolmetoistavuotias ja äitini olivat koulupäivän päätteeksi, perinteiseen tapaansa, uimassa. Kun äitini toi lapsen takaisin kotiin, hän toi samalla syntymäopäivälahjani toisen osan (hieman myöhässä). Ja voi, miten ilahduinkaan: paketista paljastui suosikkigraafikkoni syysaiheinen grafiikkataulu. Nyt etsimme puolison kanssa sille sopivaa paikkaa.Kolmetoistavuotias lähti perjantai-iltapäivällä Eerikkilään leirille. Perjantain vietimme miehen kanssa kaksin, lauantaina hän lähti saarimökille, minä jäin yksin kotiin. Ah. Kirjoitin blogeja ja lehtiartikkeleja, siivoilin, lenkkeilin, kuljeskelin kaupungissa, kahvittelin, söin karkkia, treenasin ja innostuin ystäväni ehdottamasta silmätarraleikistä. Hankimme kahvireissullamme silmätarroja ja etsimme niihin sopivia suita ja neniä. Näistä tuli hauskoja. Käytimme silmiä useamman kerran, sillä niissä kaikissa ei ollut tarrapintaa. Emme siis jättäneet muoviroinaa luontoon.Kukas se siellä? Minulle tuli tästä silmätarratyypistä mieleen E.T.Saimme kulutettua melkoisesti aikaa etsiessämme kohtia ja kohteita, joihin voisi liimailla silmiä. Tämä tyyppi on hieman väsähtänyt… Suosittelen tällaisia ulkoiluhetkiä aivan jokaiselle. Ne ovat mukavia ja iloa tuottavia, lisäksi tulee ulkoiltua extrapaljon.
