Aurinkoisen kesälomaviikon plussat ja miinukset
Kesälomaviikkoja on jo sen verran takana, että sitä tuntee olevansa lomalla: tietynlainen kiireettömyys, loma-arjen rytmi, lomarutiinit, treenit, perheen kanssa yhdessäolo ja pienimuotoinen loman ”erityistekeminen” saavat pauloihinsa, viikon päivät unohtuvat eikä työasioita ole tarvinnut miettiä enää moniin viikkoihin. En ole myöskään vielä kertaakaan haikaillut takaisin töihin, mikä taitaa olla liki ennätys, jos kaikkia pitkiä kesälomiani pohdin…Ihanaa! Kertakaikkisen ihanaa. Kokosin tämän aurinkoisen kesälomaviikon parhaat plussina ja miinuksina.
Viikon plussat ensin…
Fillariretki Saariston rengastietä mökille on ehdottomasti viikon kirkkain plussa. Kolmetoistavuotiaalla oli kesälomalle yksi ajatus: ”Mä toivon kesälomalta vain yhtä juttua: että pyöräiltäisiin Saariston rengastietä mökille.” Torstaina me sen toteutimme. Olin tarkkaillut säätietoja ahkerasti, ja torstaista lauantaihin sää näytti helteiseltä ja ei-sateiseltä, joten ajankohta oli liki täydellinen. Vaikka helle piinasi monia ystäviä, tuttavia ja suomalaisia yleisesti, meitä se ei haittaa. Olemme molemmat parhaimmillamme kuumissa kesäkeleissä – myös urheilun suhteen.
Pakkasimme riittävästi juomaa mukaan, pukeuduimme sään edellyttämällä tavalla ja lähdimme matkaan vuokrasähköpyörillä, jotka saimme yhteistyössä 10bikes-yritykseltä. Tästä on tulossa oma juttunsa myöhemmin. Lähdimme Turusta 10.30 ja olimme perillä Korppoossa (joka oli tämän reissun päätepysäkkimme) viiden jälkeen. Matka oli ihana, meille ei tullut yhtään liian kuuma, pysähdyimme säännöllisesti juomaan ja syömään matkan varrella. Korppoossa mies oli meitä vastassa, söimme Buffalossa maukkaat ribsit ja jatkoimme matkaa venekuljetuksella mökille. Meistä molemmista tämä oli yksi kesän parhaimmista jutuista, heittämällä!
Hyvin sujuvat treenit. Pakko listata myös tämä viikon plus-merkkisiin. Olen liki ylittänyt itseni ja saanut raahauduttua salitreeniin ihan yksikseni. Personal trainer on lomalla pari viikkoa, ja minun on pidettävä ”tasoa ja kuntoa” yllä. Sain mukaani onnekseni kolmetoistavuotiaan kannustamaan, ja yhtäkkiä (kahdesti viikon aikana!) oli tunti ja vartti mennyt salilla huhkien kunnon painoilla. Mainitsen kunnon ”kunnon painoilla” siksi, että se on tässä se suurin yllättäjä. En mennyt hupsuttelemaan mukavuudenhaluissani, vaan tein ihan treeniohjelmamme mukaista harjoittelua. Lisäksi viikkoon mahtui yksi seitsemän tunnin fillarointi, liki päivittäiset kävelylenkit, yksi ryhmäliikuntatreeni ja yksi kotitreeni. Olen näistä iloinen ja tyytyväinen.
Lapsen piirimestaruushopea. Kolmetoistavuotias hyppäsi sunnuntain piirimestaruuskisoissa hopealle omalla ennätyshypyllään pituushypyssä. Hän oli onnellinen, kuten me vanhemmatkin. Tässä taas todistettiin se, että hänkin on luotu liikkumaan lämpimällä.
Hyvät kesäruokapaikat. Olemme näin kesällä testanneet erilaisia saaristokohteita ja terasseja lounaiden ja päivällisten merkeissä. Perjantaina tapasimme kummitytön perhettä ja nautimme erinomaiset ruoat Nauvossa, ja lauantaina palattuamme Turkuun söimme myöhäisen lounaan Ruissalon telakan Tenlenissä, ennen kuin palautimme sähköpyörät kolmetoistavuotiaan kanssa. Lohiannokseni hipoi täydellisyyttä…
Ystävätreffit. Olen viikon aikana tavannut ystäviä muun muassa kahvilla ja lenkeillä. On ollut mukavaa, juttu on luistanut ja nauru raikunut. On ollut varsin leppoisaa. On tuntunut lomalta.
Sitten viikon miinukset…
Ampiaisenpisto silmään. Kolmetoistavuotiasta pisti ampiainen silmään kotinurkilla keskiviikkona. Pisto ei tietenkään osunut keskelle silmää vaan alaluomeen. Kipu oli kovaa ja turvotus melkoista. Ensiavuksi laitoimme pistokohtaan kylmää, annoin antihistamiinia (kyypakkausta ei ollut siihen hätään) ja ibubrofeiinia. Myöhemmin haimme apteekista hyönteispistotikun ja kyypakkauksen, josta tyttö ottikin heti ohjeen mukaisen annoksen kortisonia. Silmä oli liki ummessa pari päivää, mutta sunnuntaina tilanne näytti jo paremmalta. Onneksi.
Haluaisin olla mökki-ihminen, mutta en ole. Niin. Siinä kaikki olennainen tiivistettynä. Ihailen mieheni innokkuutta olla saaressa, puuhastella ja olla kuin kotonaan. Minä en siihen kykene. Minä mietin liki koko ajan, koska pääsen omiin ympyröihin kotimaisemiin. Olen niin kauan tyytyväinen ja viihdyn, kun on jotakin tekemistä ja elämää, kun kaikki on tehty, tylsistyn. Minulla on saaressa sellainen olo, että en pääse mihinkään, en voi halutessani ”tosta vaan” tehdä lenkkiä, mennä salille, kauppaan tai tavata kavereita. Joudun oikeasti pinnistelemään muiden vuoksi koko sen ajan, kun saaressa olemme. Valitettavasti. Toistan itseäni: haluaisin ihan oikeasti olla mökki-ihminen, mutta en ole.
Siivous on ainoa asia, mikä ei kesäkuumalla maistu. Se on miinus siksi, että olisi toki kiva, että koko ajan olisi siistiä. Hah. Tykkään helteistä ja voin tehdä paljon asioita kuumassa, mutta siivoaminen ei nappaa sitten yhtään. Siivoan sitten tylsillä keleillä.
Ilmastointilaitteisto ei vieläkään ole kunnossa. Kotonamme on kaksi ilmastointilaitetta, toinen niistä toimii, toinen ei. Laitteisto on ihan äsken uusittu, ja sen pitäisi toimia, mutta kas, toinen niistä tiputtaa vettä jatkuvalla syötöllä. Edessä on siis vielä yksi fiksauskierros. Miinusta vahvistaa se, että emme tiedä, koska asia hoituu. Jonot ovat melkoiset…
Tähän on tultu.
Minna