Elmo-lemmikkisiili on saapunut kotiin!
Enpä olisi arvannut koskaan voivani hihkua moista ääneen.
Meille on todella muuttanut uusi asukas: Elmo-lemmikkisiili. Elmo on syyskuun ensimmäisenä päivänä syntynyt afrikkalainen kääpiösiili. Heti luovutusiän saavutettuaan hän muutti meille. Kahdeksanviikkoinen ja muutaman sadan gramman painoinen pikkuotus on sulattanut muutamissa päivissä meidän kaikkien sydämet!
Lemmikkisiili on yksitoistavuotiaan tahto ja toive. Tai oikeastaan niiden täyttymys. Meille ei puolison vakavan allergian vuoksi voi hankkia koiraa, kissaa tai marsua, mutta lemmikkisiilijuttuihin perehtyessämme saimme huomata, että siilit eivät aiheuta allergiaa. Vain viikko tämän tiedon jälkeen marssimme Turun keskustan Akvaariopisteeseen ajatuksella ”nyt kysellään vähän siileistä”.
Kysely päättyi lopulta siihen, että seuraavana päivänä pieni hyönteissyöjävauva muutti Uittamolle. Saimme kuulla, että olimme siilinostohousut jalassa juuri oikeaan aikaan: kääpiösiilejä ei ole liiemmin saatavilla. Akvaariopisteessä ihailimme neljää suloista pientä siilinpoikasta. Niistä yksi, valkoinen, oli jo varattu, mutta kolme muuta ruskeaverikköä vielä vapaana.
Yksitoistavuotias ihastui oitis yhteen poikasiileistä, emmekä voineet muuta kuin suostua siilin hankintaan.
Afrikkalainen kääpiösiili on kieltämättä hellyttävä eläin. Se mahtuu mukavasti käteen ja sopii pienen lemmikinomistajan syliin kuin valettu. Kun siilin pieni kuono väpättää ja se kipittää nopeasti terraarionsa pimeimpään ja suojaisimpaan puunonkaloon piiloon, me kaikki kolme ihmettelemme pää vinossa sen suloisuutta.
Lemmikkisiili tuhisee, touhuaa ja tuhtaa erityisesti öiseen aikaan, jolloin se voi liikkua jopa kymmenen kilometriä. On selvää, että aamulla väsyttää. Siilin luontainen rytmi onkin yöeläjän: se on hereillä ja liikkuu pimeällä ja lepäilee päivisin. Akvaariopisteestä meille vinkattiin, että voimme viiden maissa alkaa pimentää Elmon huonetta, jotta hän luulee pimeän laskeutuneen.
Elmon hoito koostuu sopivan lämpötilan varmistamisesta, kynsien ja hampaiden tarkastelusta, ruoan ja raikkaan veden saamisen huolehtimisesta, siilin ja terraarion puhtaudesta hoitamisesta sekä tietenkin lämmöstä ja rakkaudesta, vuorovaikutuksesta.
Kun tytär pohti siilin nimiä (ennen ostopäätöstä), kertyi poikien nimiä huomattavasti enemmän kuin tyttöjen – oli selvää, että tulokkaamme oli Elmo.
Me puhumme Elmosta, hänestä, pikkuisesta ja kullasta.
Muutamassa päivässä Elmosta on tullut tärkeä osa arkeamme. Esikoinen on käynyt katsomassa uutta vauvaamme, ja isovanhemmat ovat ihmetelleet lemmikkihankintaamme hieman huvittuneina. Naapurin lapset soittavat ovikelloamme tuon tuosta ja kysyvät, koska Elmoa pääsee silittämään. Elmon pitää kuitenkin ensin tottua meihin ja uuteen terraariokotiinsa. Se tutustuu haistelemalla ja kuuntelemalla.
Jos lemmikkisiilin hankinnasta pitää löytää jokin miinusmerkkinen juttu, on se ehdottomasti kuivamuonan haju. Kaikki muu menettelee, mutta kuivattuja matoja ja hyönteisiä sisältävä ruokasekoitus on hajuaistilleni hieman liikaa…
Tähän on tultu.
Minna
P.S. Ota Elmon Instagram seurantaan ja pääset seuraamaan pikkuotuksen elämää! Päivitämme yksitoistavuotiaan kanssa yhdessä Elmon tiliä.