Epäsuositut mielipiteeni: matcha on pahaa ja meemit tylsiä
Näin Taija-Tiian blogissa hauskan postauksen ja päätin itsekin tarttua epäsuositus mielipiteeni -aiheeseen. Maailma on pullollaan asioita, joita pitäisi rakastaa ja ylistää: tuoksukynttilöitä, hapanjuurileipää, brunsseja ja meemejä. Niistä puhutaan ylistävään sävyyn somessa ja kahvipöydissä, ja niiden pitäisi tuoda iloa, merkitystä ja yhteisöllisyyttä. Mutta entä jos ne eivät tuo?
Epäsuositut mielipiteeni
Hajukynttilät haisevat pahalle. Hajukynttilöiden tarkoitus on luoda tunnelmaa. Mutta. Useimmat niistä tuntuvat täyttävän huoneen keinotekoisella ja tunkkaisella tuoksulla, joka muistuttaa enemmän pesuainetta tai esanssista karkkikauppaa kuin rentouttavaa spa-elämystä. Monet tuoksut ovat liian voimakkaita, epätasapainossa tai yksinkertaisesti väärässä paikassa. Miksi olohuoneessa pitäisi haista vaniljakeksiltä tai mäntymetsältä?
Meemit eivät ole (aina) hauskoja. Tai vain harva meemi on oikeasti hauska. Minusta suurin osa meemeistä on tylsiä ja toisteisia. Monet meemit perustuvat samoihin formaatteihin ja toistuviin vitseihin, jolloin uutuudenviehätys katoaa nopeasti. Kun on nähnyt yhden ”minä ennen ja jälkeen kahvin” -meemin, olet nähnyt ne kaikki. Sen sijaan että meemit herättäisivät aitoa pohdintaa tai keskustelua, ne usein yksinkertaistavat asioita liikaa ja voivat jopa vahvistaa stereotyyppejä tai vakiinnuttaa huonoja ajatusmalleja. Ugh.
Ei ole pakko olla kiitollinen koko ajan. Kiitollisuus on arvokas tunne, mutta sen pakottaminen arkeen voi tehdä enemmän hallaa kuin hyvää. On täysin inhimillistä kokea myös turhautumista, surua tai ärtymystä, ne ovat osa elämää. Minusta tasapaino ja hyvinvointi vaatii enemminkin kaikenlaisia tunteita sen sijaan, että yrittää väkisin pitää yllä jatkuvaa kiitollisuuden illuusiota. Kun kokee vastoinkäymisiä, haasteita tai hankaluuksia tai on vain huono hetki tai päivä, pitäisi unohtaa ne ja surkuttelu ja olla kiitollinen terveydestä, ystävistä, perheestä, työstä, vapaudesta ja rauhasta, ystävistä, vanhemmista, koulutuksesta ja niin edelleen. Miksi ihmeessä?
Hapanjuurileipä ei ole oikeastaan hyvää. Tai vain harva hapanjuurileipä on hyvää. Juureevaan Velkuanlimppu on yksi ainoista oikeasti hyvistä. Minusta hapanjuurileipä ( myös -pulla) maistuu leivästä riippumatta samalta, ja siinä on pistävä sivumaku. Lisäksi – kuin pisteenä iin päälle – saan usein vatsani kipeäksi niistä.
Brunsseihin liittyy liikaa odotuksia ja liian vähän oikeaa ruokaa. Rakastan brunsseja tai oikeastaan rakastan ajatusta brunsseista. En tiedä mielikuvissani mitään ihanampaa kuin se, että päädymme puolisoni tai ystävieni kanssa brunssille johonkin ihanaan ja idylliseen kahvilaan tai ravintolaan, nautimme toistemme kivasta seurasta ja hyvästä ruoasta ja huomaamme yhtäkkiä istuneemme paikassa useita tunteja. Mehut ovat tuorepuristettuja, leivät vastaleivottuja, hedelmät valmiiksi pilkottuja, pöytä notkuu vaihtoehtoja ja kahvi on kuumaa. Totuus on usein ja monissa brunssipaikoissa mielikuvaa harmaampi etenkin, kun katsoo loppulaskua.
Kaikki ei ole ”systeeminen ongelma” – joskus vika on ihan ihmisessä. On tärkeää tunnistaa rakenteelliset epäkohdat, mutta yhtä tärkeää on pitää kiinni henkilökohtaisesta vastuusta. Kaikkea ei voi selittää yhteiskunnalla, kasvatuksella tai työelämän vaatimuksilla. Joskus kyse on huonosta käytöksestä, huonoista elintavoista, väärästä valinnasta tai siitä, että tekee asioista vaikeampia kuin ne ovat. Vastuuta ei voi ulkoistaa loputtomiin.
Tekoäly ei tee meistä luovempia. Vaikka tekoäly voi auttaa automatisoimaan rutiineja ja tarjota ideoita, se ei itsessään kehitä ihmisen omaa luovuutta. Luovuus syntyy kokemuksesta, tunteista, erehdyksistä ja ainutlaatuisesta inhimillisestä näkökulmasta. Näitä tekoäly ei voi korvata. Sanoisin, että tekoälyn liiallinen käyttö saattaa turruttaa oman ajattelun ja estää syvällisen ideoinnin (mikä on mielestäni kivaa!). Luovuus lähtee ihmisestä.
Ylisuuret vaatteet eivät ole imartelevia. Nyt muodissa olleet ja olevat ylisuuret vaatteet eivät sovi kenellekään. Ne näyttävät liian isoilta, ihminen niiden sisässä pienen pieneltä. En ole koskaan käsittänyt näiden jujua…
Matcha ei ole hyvää, se maistuu ruoholle. Jauhetun teen vispaaminen ei tee siitä erityistä. Matcha on jauhettua vihreää teetä, joka valmistetaan erityisellä tavalla. Minusta se maistuu ruoholta, pinaatilta ja merilevältä, eikä se ole ollut missään kokeilemassani muodossa (mansikka-matcha-jääjuoma, matcha latte, jää-matcha latte) millään tavalla hyvää. Erityisesti maitoon sekoitettuna tai maidon kera tarjottuna suorastaan kamalaa. Mutta juomat toki näyttävät somessa kivoilta…
Viimeiseksi heitän viime viikkojen ykköspuheenaiheen: muut marisevat kuumuudesta, mutta minä rakastan hellekelejä. Ihan. Yli. Kaiken.
Tähän on tultu.
Minna