Huhtikuisen viikon parhaat plussina ja miinuksina
Toukokuuta kohti mennään, mutta kun säätä seuraa, voisi ajatella, että elellään ihan alkuvuotta. Keväästä kertoo lähinnä päivien pituus. Oikeastaan tässä vaiheesa vuotta on jo jopa mukavaa, kun aamulla aikaisin on valoisaa ja illalla melko myöhään on vielä valoisaa. Kokosin tämän huhtikuisen viikon parhaat plussina ja miinuksina.
Ensin plussat
Viikko on ohi. Tämä on nyt pakko kirjata heti alkuun, sillä viikko on ollut tämän kevään kiireisin ja täyttynyt nollasiirtymäpäivillä. Se tarkoittaa sitä, että kaikenlaisen tekemisen, opetuksen, suunnittelun, kokousten, tiimipalaverien ja opiskelijaohjausten väleissä ei ole riittävästi aikaa siirtyä paikasta toiseen tai antaa aivoille aikaa siirtyä tilanteesta toiseen. Oma vika.
Yleensä varaan itselleni hyvät liukumat ja siirtymät, mutta tämän viikon kohdalla epäonnistuin. Mutta, koska tämä on plussa, on iloista, että viikosta selvittiin hengissä ja kaikki on hyvin. Ensi viikko näyttää ihan erilaiselta.
Valo. Kuten alussa totesin, nyt olen tottunut – tai ainakin tottumassa – lisääntyneeseen valoon. Olen aamuihminen, ja minusta on ihanaa, kun aamulla aikaisin on valoisaa. Päivät tuntuvat pidemmiltä, kun valoa riittää pitkälle iltaan saakka. Extrana mainitsen, että kaksitoistavuotias on alkanut kulkea koulumatkat pyörällä, sekin on kiva asia!
Ystävätapaamiset. Olen tavannut ystäviä viikon aikana lenkkeilyn ja kahvittelun merkeissä. Se on aina positiivinen asia. Pienikin hetki riittää.
Marimekon ystävämyynnistä tilaamani mekko. Se saapui lähikaupan postiin, ja minä olin siitä iloinen. Olkoon se lahja itselleni journalistiksi valmistumisesta. Teen tästä mekosta myöhemmin oman postauksensa. Sen verran vaatteesta paljastan, että se on Mansikkavuoret-kuosia.
Rento ja palauttava viikonloppu. Ei työtä, ei ajatuskaan työlle. Aikaa itselle, perheelle ja muutamalle ystävälle. Viikonloppukimpun hakua, lenkkeilyä, kotitreenejä, lukemista ja äänikirjan kuuntelemista, blogijuttujen suunnittelua ja kirjoittelua. Tätä lisää!
Sitten miinukset
Liian kiireinen viikko. En toista alussa plussiin kirjoittamaani tekstiä, mutta lisään sen verran, että kiireisestä ja ruuhkaisesta viikosta selviää siten, että alkaa elää päivä, tunti, tehtävä, tapaaminen ja kokous kerrallaan. To do -lista toimii tässä hyvin: siitä voi aina yliviivata asian, kun se on suoritettu.
Takatalvi. Nyt kun olen tottunut ajatukseen kevään tulosta, voisi säät muuttua selkeästi keväisiksi. Olen pohtinut kasvihuoneen laittelua ja terassikukkien istutusta, mutta ne puuhat taitavat siirtyä toukokuulle. Lauantaina ja sunnuntaina satoi lunta…
Yläniskan jumi. Maailman paras hierojani on hetkellisesti poissa työkuvioista, joten yläniskarusettini (tai jokin sellainen) on jumissa. Vaikka liikun paljon, yläniskaan pystyn vain vaivoin vaikuttamaan itse vaikka kuinka yrittäisin. Yritetty on. Hartiat, alaniska ja yläselkä ovat oikein hyvässä jamassa omahoidollisin keinoin, mutta yläniska ja kallonpohjamikälierusetti ei ole. Nyt pitäisi löytää sijaishieroja.
Metrin korkuinen pyykkipino. Tämä on oikein hyvä lopetus viikon miinukset -listaukseen, sillä se sopii kuin nenä päähän kiireiseen viikkoon – kaikki ylimääräinen kodinhoito ja pinojen karsiminen unohtuvat. Koko viikonlopun ajattelin viikkailla puhtaita pyykkejä, mutta lopulta siirsin homman alkuviikkoon.
Tähän on tultu.
Minna