Kaikki on kuten ennenkin – havaintoja opintovapaalta työhön paluusta

Kaikki on kuten ennenkin.

Aamuherätykset, aamukahvit, aamun sähköpostirallit, aamutoimet ja aamun ensimmäiset kokoukset.

Kaikki on kuten ennenkin.

Työtoverit, työpaikka, kampukset. Työpaikkaruokala, automaattikahvi ja kiireiset askeleet kampuksen käytävillä.

Kaikki on kuten ennenkin.

Manuaaliset kampuksen postilaatikot ovat täynnä, ja taidevitriini on täynnä toinen toistaan upeampia luovuuslaboratorion teoksia. Kahvihuoneen portaikosta voi napata mukaansa kesäluettavaa.

Kaikki on kuten ennenkin.

Etätyöpiste, aamulla sotkuiseksi jäänyt tiskipöytä ja kahvinkeittimen rauhoittava porina. Lapsi häärää omiaan, minä nakuttelen rahoitushakemusta. Nostalgista.

Kaikki on kuten ennenkin.

Kiire tai kiireentuntu, kova meno kohti seuraavaa kalenterimerkintää. Onneksi olen muistanut pyhittää luovuuslenkkitaukoni. Hengitän. Hymyilen. Etenen.

Kaikki on kuten ennenkin.

Kahvikuppi on puolillaan jäähtynyttä kahvia, mutta pää tulvii uusia ajatuksia. Ideakone on taas käynnissä. Välillä kiristää.

Kaikki on kuten ennenkin.

Ystäväpuhelut, iltalenkit ja kotiin koulusta tai pihatouhuistaan palaava, hyväntuulinen lapsi. Pitkät, valoisat päivät.

Kaikki on kuten ennenkin.

Kesäloman alkuun on enää kymmenen päivää. Maailma on saatava valmiiksi sitä ennen. Enteriä painettava lukuisia kertoja.

Kaikki on kuten ennekin.

Iltaisin mietin, kuinka nopeasti sitä voikaan palata siihen pisteeseen, mistä opintovapaalle lähti ja sitä, kuinka onnellinen olenkaan tässä unelmaduunissani.

Tähän on tultu.

Minna