Kas näin syntyy 1980-luvun look pikkujouluihin
Työpaikallani vietettiin pikkujouluja 1980-luvun tunnelmissa ja tamineissa. Ensin ajattelin, että njääh, mutta sitten innostuin – tästähän voi saada aikaan vaikka mitä mukavaa! Kasari-pikkujouluasun kokoaminen sai mieleni matkaamaan vuosikymmenten taa, ja muistelin, millaisissa vermeissä tuohon aikaan liikuttiin. Ensimmäisenä mieleeni muistui neonvärit, sitten tupeeratut hiukset, geometriset kuviot, sifonkihuivit ja metallinhohto. Kokosin oheisen kuvakollaasin aiheesta.
Konsultoin kolmetoistavuotiasta. Hän oli ensinnäkin sitä mieltä, että en voi jättää pukeutumatta (siihenkin oli mahdollisuus, se luki kutsussa) ja toiseksi, etten saisi olla iänikuinen tylsä musta. Olin itse päättänyt, että rakennan tyylini mustaan, jota sitten tuunaan neonväreillä ja kaikenlaisilla härpäkkeillä.
Googlasin ja katselin kuvahaulla erilaisia otoksia 80-luvun meiningistä. Eipä tullut ikävä tuota aikaa… Sanoisin, että rohkeus, värit ja jonkinlainen tyylittömyys olivat tuon aikakauden avainsanoja.
Kas näin syntyy 1980-luvun look pikkujouluihin
Ensin hankin hameen. Kyllä, ostin uuden nahkäjäljitelmäminihameen, jota maksuvälinettä esiin kaivaessani lupasin käyttää muutenkin. Kotona sitä sovittaessa pohdin, missähän minä sitä käytän muutenkin? Tai no, ehkä jossakin. Kolmetoistavuotias ilmoitti välittömästi haluavansa sen, ja häntä se pukeekin upeasti.
Löysin Onlysta myös mustat, leopardikuvioiset ohuet sukkahousut. Tässä vaiheessa tytär muistutti, että en saa sonnustautua pelkästään mustiin.
Sitten laitoin Facebookin Pikkumartat-ryhmään hox hox -kyselyn, jossa etsin viikonloppulainaan tai -vuokralle kaikenlaista värikästä rompetta asuuni. Sifonkihuivit, hiuspannat ja kaikenlaiset asusteet kelpaisivat. Toivoin löytäväni jotakin neonpinkkiä… Vaan kellään ei ollut mitään. Piti siis haalia ja etsiä tarvikkeita muualta.
Mielessäni kyti koko ajan yksi kysymys: mitkä ihmeen kengät laittaisin? Lopulta päädyin mokkasaapikkaisiin, vaikka ne eivät ehkä tyypillistä 80-lukua olekaan. Myös yläosa mietitytti. Halusin jotain sellaista tosi tyypillistä kasaria, kuten löydän värikkään bleiserinapaisen tai jonkin kummallisen topin tai neuleen olkatoppauksilla ja isoilla napeilla.
UFFista löytyi lopulta sekä turkoosi toppi kahdella eurolla että laventelinvärinen (väri, jota en koskaan käytä!) suorastaan kauhea pörröneule kuudella eurolla. Kaiken kukkuraksi löysin kullanvärisen isosolkisen vyön kolmella eurolla. Bingo!
Hiukset päätin kihartaa, tupeerata, lakata sekä koristaa värikkäällä pannalla. Kuinka sattuikaan, olin täysin sattumalta varannut peruskampaajan tähän päivään. Pyysinkin häntä viimeistelemään hiukseni kiharapörröllä. Korviin Cittarista vitosella löytyneet neonpinkit renkaat ja muutamalla eurolla pilailukaupasta hankitut sifonkihuivit komistamaan asua.
Minulla oli visio meikistä: melko peruspohja, voimakas poskipuna ja varjostus, kirkas, ehkä glitterinen, luomiväri ja kunnolla väriä ripsiin. Laittaisinko ripsiin myös lisukkeita? Huuliin sipaisin voimakasta punaista huulipunaa. Kuvauksen jälkeen vaihdoin huulipunan pinkkiin.
Tadaa, valmista!
Tähän on tultu.
Minna