Kasvihuone on pystyssä jälleen – mitä kaikkea istutimme tänä vuonna?
Terveiset jälleen takapihan kasvihuoneelta! Tai oikeastaan nykyään takapihalla tönöttää vanhan kasvihuoneen lisäksi kasvilava. Hankimme siihen kasvihuoneosan, mutta se osoittautui vääränlaiseksi ja kaikki soveltuvat oikeanlaiset ovat olleet kaikkialta loppu. Niinpä meillä on kasvihuone ja kasvilava.
Toukokuun loppu ja koko kesäkuu olivat koleita ja sateisia. Kasvihuoneen asukit eivät siitä varmasti häiriinny, mutta kasvilavan suhteen mietin monesti, kuinkahan salaattien, sipulin ja persiljan mahtaa käydä… Yritin viritellä siihen muovisuojaa, mutta tuulisina kesäpäivinä se oli virhe.
Vaikka kesän alku on ollut viileä (suorastaan surkea monella tavalla) kasvihuoneella on ollut varsin vehreää jo muutaman viikon ajan. Olen kasveja suojellakseni sulkenut kattoluukut kylmimmiksi päiviksi ja öiksi. Niinpä olen jo päässyt ihailemaan tulevaa satoa: minttua, oreganoa, basilikaa, retiisin naatteja ja porkkanan pieniä alkuja. Salaattirivistössäkin vihertää, mutta tuleva sato näyttää jollakin tavalla kovin epävarmalta. Lässähtäneeltä. Yleensä salaatti on aina varma onnistuja, nyt tilanne taitaa olla toinen.
Kasvihuoneen toisella sivulla, oikealla puolella, kasvavat kirsikkatomaatin taimi sekä kaksi chiliä. Kolmetoistavuotias toivoi täksi kesäksi chilejä, ja niinpä me hankimme ne. Toisessa taimessa oli pieni chilin alku valmiina jo ostohetkellä – odotukset onnistumisesta ovat siis korkealla!
Perinteistä kurkun taimea en löytänyt, yritän vielä metsästää, jos saisin sellaisen istutettua kasvilavalle. Olemme kolme vuotta sitten kasvattaneet niin hyviä pitkiä kurkkuja, etten muista koskaan maistaneeni moisia. Tuo ensimmäinen kasvihuonevuosi oli muutenkin kaikkein paras. Muistaakseni kesäkin oli silloin kaikkien aikojen paras. Ainakin minun mielestäni, sillä lämpöä ja aurinkoa riitti.
Kasvilavalle istutimme persiljaa, punasipulia ja salaattia. Vaikka lava on ison vanhan kirsikka ja melkein yhtä ison ja vanhan omenapuun katveessa, sade on kastellut sitä ehkä jopa liiaksi. Aika näyttää. Kun palasimme Kroatian-matkaltamme, oli näkyvissä jo persiljan ja sipulin alkuja. Jotain sentään vesimäärästä huolimatta…
Vaikka sato jäisi niukaksi, jaksan iloita kasvihuonepuuhastelusta. Kuten viime ja edelliskesänäkin, joka kerta, kun käyn kasvihuoneella, tulen iloiseksi ja onnelliseksi. Ilta-aurinko paistaa suoraan terassillemme ja samaan suuntaan olevalle takapihallemme. Puuhastelu kasvihuoneella on jollakin tavalla leppoisaa ja palauttavaa. Erityisen mieleistä se on läpiminä kesäiltoina.
Tähän on tultu.
Minna