Kasvihuoneessa vihertävät retiisit, yrtit, tomaatit ja kurkku
Terveiset takapihan kasvihuoneesta! Kevät oli melko lämmin, ja kasvihuoneella on ollut sen myötä varsin vehreää jo liki kuukauden. Kesäkuun muutamat koleat päivät saivat minut sulkemaan kattoluukut etenkin öiksi, mutta nyttemmin ne ovat saaneet olla raollaan myös öiseen aikaan.
Kun avaan kattoluukun, nenään tulvahtaa raikas tuoksu: ensin haistan mintun, sitten tillin ja basilikan. Minttu, tilli ja basilika tönöttävät sulassa sovussa kasvihuoneen vasemmassa reunassa, vaikka minttu pyrkiikin ahkerasti levittäytymään muiden multa-aloille.
Vieressä vihertää kaksi riviä retiisin naatteja, osa retiiseistä on jo kasvanut ja päätynyt salaattikulhoihimme. Kaksitoistavuotiaan mielestä retiisi on liian kitkerää, mutta me aikuiset olemme toista mieltä: ohuina siivuina salaatissa se on herkullista!
Retiisin vieressä kasvavat porkkanat ja niiden vieressä salaatti. Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen salaatti onkin se, joka ei millään meinaa jaksaa. Se on ihan kitukasvuinen. Uumoilen tämän johtuvan kahdesta syystä: siitä, että hankin toista lajia salaattia kuin aiemmin ja siitä, että sijoitin ne tomaatin ja kurkun viereen. Mene ja tiedä.
Sen sijaan kasvihuoneen toisen laidan kirsikkatomaatti on kasvattanut hienoja tomaattiryppäitä, ja kukintoja on vielä runsaasti, joten odottelemme suurta kirsikkatomaattisatoa. Tomaatin vieressä on kurkuntaimi, jonka varsi hieman kärsi kuljetuksessa. Se on siitä huolimatta jaksanut kasvaa kivasti. Viime viikon lopussa kurkussa oli jo ainakin kolme pientä kurkun alkua, joista olen onnellinen.
Olen kastellut kasvihuoneen satoa keskimäärin joka kolmas päivä iltaisin. Se on riittänyt Suomen ei-niin-lämpimässä kelissä, mutta kesähelteillä tiuhennan kasteluväliä. Tomaatille ja kurkulle annan enemmän ja useammin vettä kuin muille istutuksille.
Joka kerta, kun käyn kasvihuoneella, tulen iloiseksi. Iltaisin ilta-aurinko paistaa suoraan terassillemme ja samaan suuntaan olevalle takapihallemme. Puuhastelu kasvihuoneella on jollakin tavalla leppoisaa ja palauttavaa. Erityisen mieleistä se on läpiminä kesäiltoina.
Tänä kesänä ymmärsin ”asentaa” suodatinpusseista tehdyn valeampiaispesän takapihaan. Olemme saaneet touhuta kasvihuoneella ihan rauhassa.
Tähän on tultu.
Minna