Kuudes kesälomaviikko alkaa olla lopuillaan. Se on ollut yksi parhaista lomaviikoista monestakin syystä: kolmetoistavuotias oli kesätöissä, ja minulla oli kuusi tuntia omaa aikaa ihan mille tahansa, tapasin ystäviä ja vietin mukavia hetkiä heidän kanssaan lenkeillä, kahvilan terasseilla ja puhelimessakin, perjantaina suuntasimme kolmetoistavuotiaan kanssa ”tyttöjen reissulle” Tuusulaan, Krapille ja sunnuntaina tapasimme koko perheen voimin kummitytön ja hänen vanhempansa. Kaiken kruunasi se, että tähän viikkoon mahtui tämän kesän liki ainoat kunnolliset kesäpäivät, sellaiset, joina tarkenee varjossakin ilman pitkähihaista.
Kokosin kesäisen viikon parhaat kuvina
Maanantain lenkillä, ennen kummitytön ja hänen äitinsä tapaamista hain perinteisen viikonloppukimpun. Olen nyt kesällä ”joutunut” siirtämään kimpun hakua lauantailta maanantaille, koska viikonloppuihin on osunut usein muuta ohjelmaa. Liekö sattumaa tai enne, ihana kesäinen niittykimppu toi tullessaan liki koko viikoksi ihan kivoja kesäilmoja…Kesä kotona, kesä ulkona? Tiistaina juhlistimme äitini juhannussyntymäpäiviä, jotka jäivät silloin juhlimatta. Uudistunut Brahen Kellari tarjosi ihanat ruoat ja kauniit jälkkärit, kuvassa creme brulee, josta pidän kovasti. Ilman passionhedelmää tai passionhedelmäkastiketta. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi tähän jälkiruokaan sotketaan sitä. Meillä oli oikein mukava iltapäivä ja ilta, olimme koko viisihenkinen perhe koossa, ja mukana olivat tietenkin myös päivänsankari-äitini ja hänen miehensä.Olen nauttinut kliseisesti täysin rinnoin jokaisesta aurinkoisesta ja lämpimästä päivästä kuluneella viikolla. Olen paitsi ulkoillut ja lenkkeillyt ja istunut aurinkoisilla kahvilaterasseilla myös kuluttanut oman kotiterassimme tuoleja.Kahvila Eino Turun torilla on melkeinpä kesän kivoin kahvila etenkin aurinkoisina päivinä. Einossa on monipuolinen ja herkullinen tarjonta, hyvää, kuumaa kahvia, iloinen palvelu ja iso terassialue. Siitä näkee torin ja torivilinän, ihmisiä, torimyyjiä ja niin edelleen. Ihan mun paikka! Einoa voi suositella Turussa kävijöille lämmöllä.Hankimme kolmetoistavuotiaan kanssa viidennellä kesälomaviikolla (eli viime viikolla) 1000 palan palapelin ja aloimme tehdä sitä yhdessä heti. Levitimme pelin olohuoneen ruokapöydälle ja piipahdimme siinä aina välillä etsimässä paloja ja sovittamassa niitä yhteen. Lopulta etenkin minä koukutin hommasta siinä määrin, että istuin jopa puolitoista tuntia palapeliä tehden. Se on rauhoittavaa, maadoittavaa ja rentoa kesäpuuhaa, jossa kaikki muu unohtuu. Välillä kokosin palapeliä hiljaisuudessa, toisinaan kuuntelin samalla kirjaa. Ihanaa! Tällä viikolla saimme palapåelin koottua, nyt etsinnässä on seuraava 1000 palan palapeli.Perjantaina, kolmetoistavuotiaan työpäivän jälkeen suuntasimme Tuusulaan, Krapille. Lapsen sanoin lähdimme ”tyttöjen reissuun”. Krapi on uskomattoman hieno ja idyllinen paikka, ja meillä oli oikein mukava viikonloppu. Tästä kirjoitan lisää ihan omassa, sille pyhitetyssä blogijutussa. Kun saavuimme Krapille, aurinko alkoi paistaa ja Samuli Edelmann teki äänitsekkausta Krapin Pajalla illan ihanaa puistokonserttia varten. Oli onnellinen fiilis.Samuli Edelmannin puistokonsertin jälkeen, ennen saunavuoroamme, teimme pienen iltalenkin järven rantaan savusaunalle. Maisema oli kaunis, illan väritys ihana, ja meitä hymyilytti. Napsimme kolmetoistavuotiaan kanssa toisistamme muutamia kivoja ja kesäisiä kuvia. Hänen kuviaan en saanut lupaa julkaista…Palasimme kotiin Krapilta lauantai-iltapäivällä. Oli ihanan kesäistä, kuuma ja aurinkoinen sää. Kun olimme laittaneet pyykit pesuun, syöneet päivällistä ja minä olin tehnyt lenkkini, alkoi uhkaavasti näyttää siltä, että ukonilma iskee hetkenä minä hyvänsä Turkuun. Ja niinhän se sitten iski, noin viisitoista minuuttia tämän kuvan ottamisen jälkeen. Oikealla puolella pihasta katsottuna oli pilvistä ja jyrähteli, vasemmalla puolella oli kaunista ja aurinkoista. Mies soitti illalla saarimökiltä, jossa ukkonen ja sade veivät sähköt mennessään…
