Kesäkuun alun hyvinvointimaisemia

Selailin somea eräänä toukokuisena sunnuntaina. Pysähdyin postaukseen, jossa pohdittiin hyvinvointimaisemia. Postaus liittyi #Hyvinvointimaisema-kampanjaan, jonka tavoitteena oli saada suomalaiset pohtimaan omia hyvinvointimaisemia, sellaisia paikkoja, joissa hengitys syvenee, hartiat laskeutuvat, joissa mieli saa harhailla rauhassa ja kiire katoaa. Onpa ihana, ajattelin.

Klikkaisin hästägiä ja katselin tägättyjä kuvia, joissa ihmiset esittelivät hyvinvointimaisemiaan. Kuvissa komeilivat mummonmökit, kukkapellot, purjeveneen keula ja aava meri, koivikko, rannan lenkkipolku, tunturi, järvimaisema, mökkilaituri ja pitkospuureitit.

Sitten pohdin omia kesäkuun alun hyvinvointimaisemiani:

Mieleni lepää lämpimässä kesässä. Vehreässä luonnossa, metsäpolulla, mökin rannassa ja Aurajokirannassa. Aurinkoisella takapihalla kasvihuoneen nurkalla, omalla terassilla kahvikupin äärellä. Pidän siitä, että on valoisaa, puut ovat vihreitä, linnut laulavat, taivas on sininen ja kaikkialla kukoistaa. Koodisana on kesä.

Nautin kiireettömyydestä ja saavutan kiireettömyysolotilan useimmiten lenkkeillessäni lähipururadalla metsän keskellä. Liikenteen äänet eivät kuulu, kukaan ei vaadi minulta mitään eikä minun pitäisi olla missään muualla. Metsä on täynnä nähtävää ja koettavaa, melkein joka askeleella jotakin uutta imeteltävää – mustikat kypsyvät, kielot alkavat kukkia, mustarastas on pesätouhuissaan. Koivuissa on lehdet, omenapuun kukat ihastuttavat. Vastaantulijoilla on hymy herkässä.

Myös oman kodin maisemaikkunalla mieli saa harhailla ja hartiat laskeutua. Ikkunasta näen kauas vastarannalle Hirvensaloon, venelaitureille, merenrantaan ja läheiselle polulle. Pääsen hetkessä pois kotoa, vaikken lähde minnekään. Nautin aamuista, jolloin valo suorastaan tulvii ikkunasta sisään ja nautin pitkistä illoista ja ilta-auringosta merellä. Illan valo on lempeä ja rahoittava, aamun virkistävä ja voimaannuttava.

Tästä tulikin mieleeni, että olen aina pitänyt ilta-auringosta männynrungolla. Sanoisinkin, että siinä on katseenvangitsija, joka saa minut nopeasti pauloihinsa ja unohtamaan kaikki maalliset murheeni.

Viimeisenä hyvinvointimaisemanani mainitsen Aurajokirannan kohdan, josta nappaan aina kuvan jokirantalenkeilläni. Etenkin aamupäivän auringossa, vastarannalta katsottuna kohta on mitä ihanin. Pidän myös jokirannan kahviloista, joista monissa tulee rauhoittunut ja hyvä fiilis.

Tähän on tultu.

Minna