Kesätyöni kautta aikojen -blogihaaste
Olen saanut lukea monista blogeista kirjoittajien kesätöistä ja kesätyökokemuksista. Kesätyöhistoria-blogihaaste on tainnut kiertää jo ainakin puolisen vuotta, mutta minä tartuin siihen vasta nyt. Kiitos Tyylimurun Tiinan, muistin haasteen!
Oma kesätyöhistoriani on melko lavea, sillä olen ollut innokas toimija jo 14-vuotiaana. Tuolloin pääsin vahtimaan äitini ystävän kolmevuotiasta heidän kotiinsa. Siitä se sitten alkoi, urani lastenhoitajana, puhelinmyyjänä, kioskinmyyjänä, vapaa-ajan ohjaajana, blokkaajana, ravintolatyöntekijänä, kylvettäjänä ja hoiva-avustajana sekä henkilökohtaisena avustajana.
Ihan ensimmäinen kesätyöni: lastenhoitaja
Tai pikemminkin lapsen. Hoidin 14-vuotiaana äitini ystävän 3-vuotiasta tytärtä. Poljin kahden viikon ajan fillarilla heidän kotiinsa arkiaamuisin puoli kahdeksaksi ja takaisin kotiin neljän jälkeen. Ulkoilimme, leikimme ja piirsimme, joskus nukahdin yhdessä tytön kanssa päiväunille.
Kerran leivoimme kivikovia sämpylöitä (hiivaa ei ollut) ja toisella kertaa liian pehmeitä pikkuleipiä. En ollut tuolloinkaan kummoinen ruoanlaittaja. Mutta tästä pestistä selvisin kunnialla ja tienasin rahaa pyöräilyshortseihin, teinikalenteriin ja kaikenlaiseen turhaan.
Hoiva-avustajan ja vapaa-ajanohjaajan hommia
Yläkoulun viimeisellä eli yhdeksännellä luokalla kesätöitä oli varsin vähän tarjolla. Pääsin onnekseni – ihan virallisen haastatteluprosessin tuloksena – vanhempieni työpaikalle kuntoutuslaitokseen. Sain tutustua hoiva- ja vapaa-ajanohjaustyöhön ja olin siitä ikionnellinen. Viihdyin. Hoivahommissa olin mukana avustavissa tehtävissä, petauksissa, kuljetuksissa ja ruokailussa, vapaa-ajanohjauksessa sain näperrellä ja käyttää luovuuttani.
Kioskinpitäjänä en loistanut
…koska kaikenlainen rahankäsittely ja pikkupikkutarkkuus ovat minulle nou nou. Kioski pysyi kuitenkin pystyssä, asiakkaat olivat tyytyväisiä ja kesätyöpalkka kilahti tilille oikeaan aikaan. Tällöin olin jo liki täysi-ikäinen ja lopulta täysi-ikäinen – rahantarve oli melkoinen! Bilettäminen, burgerit, kebabit ja kaikenlaiset asusteet verottivat seivoisen summan kukkarosta.
Puhelinmyyjänä kauppasin lehtiä ja olin siinä hyvä
Lukiossa päätin aloittaa osa-aika työn puhelinmyyjänä firmassa, johon kaikki (aivan kaikki!) luokkakaverinikin menivät. Olin varma, että en osaa myydä mitään ja lennän kuukaudessa pihalle. Toisin kävi, ihme kyllä. Loistin ja sain parhaat asiakaspalautteet kaikenlaisissa mittauksissa. Olin viiden parhaan myyjän kärjessä monta kuukautta. Puolen vuoden kohdalla oli lopetettava. Työn imu hiipui yhtä nopeasti kuin alkoikin.
Vanhainkodista blokkariksi – paras kesä ikinä
Opiskelin ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajaksi, kun pestauduin vanhainkotiin. Työ oli kuormittavaa ja hidastempoista (ja vanhan vanhainkodin haju oli minulle aivan liikaa), mutta vuokra- ja ruokarahat oli tienattava jollakin keinoin.
Tein nopean avoimen työhakemuksen erääseen ravintolaan jokirannassa Tall Ship Racen aikaan, ja kas, sain paikan blokkarina. Pärjäsin hyvin, nautin Turun sykkeestä ja ylenin nopeasti tiskin taakse. Tänä kesänä tapasin puolisoni. Se oli paras kesä ikinä!
Henkilökohtaisena avustajana olin pidetty
Toisena opiskeluvuonna näin Turun Sanomissa – kyllä, tähän maailmanaikaan työpaikkoja metsästettiin lehdistä! – ilmoituksen, jossa haettiin henkilökohtaista avustajaa neurologista sairautta sairastavalle vanhemmalle miehelle. Tartuin puhelimeen, kävin haastattelussa ja sain paikan.
Sairaan miehen puoliso kertoi myöhemmin, että positiivinen asenteeni ja hymyni olivat valaisseet koko heidän olohuoneensa, ja päätös oli ollut sillä selvä. Kaksi kuukautta asuin aina kaksi kokonaista vuorokautta perheen asunnon vierassiivessä ja hoidin, ulkoilutin, pidin seuraa ja tein ruokaa hoivattavalleni. Tämä oli haastavaa mutta opettavaista aikaa – piti selvitä ihan yksin.
Kaikki kesätyöni ovat sekä kasvattaneet että opettaneet minua. Kun muistelen niitä ja kaikkia menneitä kesiä, hymy pyrkii väkisin huulilleni. Oi aikoja!
Tähän on tultu.
Minna