Jälleen on yksi arkiviikko mennyt kuin siivillä. Enää viikko töitä edessä, sitten alkaa kahden viikon virkavapaa (opintovapaa, tarkoituksena laatia journalismin yamk-opinnäytetyön suunnitelma valmiiksi, mutta olenkin sen jo tehnyt ja hyväksyttänyt, joten voin keskittyä toimittajansivutöihini ja kolmetoistavuotiaan kanssa lomailuun), jonka jälkeen jään pitkälle kesälomalle. Jaksaa, jaksaa. Viimeiset työviikot ovat aina hektisiä, mutta niistäkin selviää, kun muistaa hengitellä ja laittaa koneen kiinni ajoissa iltapäivällä.
Sen sijaan kylmästä keväästä on miltei mahdoton selvitä. Miten toukokuun puolivälin jälkeen voikin olla näin kylmä? Luonto on jo kivan vehreä, mutta sään puolesta voisi luulla, että elämme maalis-huhtikuun taitetta. Hyi.
Kokosin kolean toukuisen viikon parhaat kuvina.
Viikon alku näytti ei-niin-lupaavalta. Tuuli, sade ja koleus tuntuivat luissa ja ytimissä saakka. Meinasin menettää toivoni kivan kämpimästä keväästä. Ja kesästäkin siinä samalla. Nappasin kuvan sadeillasta auton tuulilasin läpi, kun olin hakemassa kolmetoistavuotiasta treeneistä maanantai-illalla.Sen sijaan, vaikka ilmat eivät juuri suosi, omat treenit kulkevat varsin mukavasti ja saavat joka kerta hymyn huulille, vaikka cross trainingiin tai personal trainerille lähdön hetkellä usein tuntuukin siltä, että ei jaksaisi. On yhtä kuin lähtemisen vaikeus. Kun salille ja treeniin lopulta pääsee, aina tulee hyvä fiilis ja tunne, että kyllä kannatti. Tällä viikolla tein personal trainerin kanssa salilla penkkipunnerrusennätykseni ja crosstrainingissa nostin käsipainojen kokoa kahdeksaan kiloon devil pressissa. Tuli voimakas olo!Maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona olimme Vinssi-hanketiimillä seutukuntien kolmessa yläkoulussa terveyskioskitoiminnassa. Nautin nuorten parissa olemisesta ja tekemisestä. Nautin myös siitä, että työni on hyvin vaihtelevaa ja saan kokea mahdollisimman paljon kaikkea ”uutta ja ihmeellistä”. Niin pysyn virkeänä ja motivoituneena. Tällä kertaa aiheenamme oli nuorten toiveiden mukaan uni, nikotiini ja uni sekä suorituskyky. Kaikki nämä linkittyvät toki elintapavalintoihin ja päihteettömyyteen.Mieheni halusi hankkia minulle jotain hääpäivälahjaksi. Ja oikeastaan, jos totta puhutaan, minusta on kiva saada lahjoja ”oikeissa hetkissä”. Päätin toivoa lahjaksi jotain, mitä minulla ei vielä ole ja jota saattaisin kaivata tai tarvita. Joskus. Kaulakorun. Annoin tarkat koordinaatit kultaisesta, ohuesta ketjusta, jossa killui riipuksena pienen pieni timantti. Paketti ei ehtinyt tulla postista (se tilattiin verkosta) hääpäiväksemme, mutta torstaina sain sen hyppysiini. Lahja saapui kauniissa paketissa, jonka sisältä paljastui aivan ihastuttava koru, juuri se, jonka toivoinkin. Kuvaan sen joskus kaulassani…Onneksi viikkoon mahtui aurinkoisiakin päiviä. Tai no, puolipilvisiä ja tuulisia, mutta kuitenkin valoisia. Tuomet ovat kukassaan ja auringonsäteiden valossa varsin ihastuttavia.Myös metsälenkeillä ilahduin auringon säteistä. Tämä vaihe keväästä on kiva: on vihreää, vehreää, linnut laulavat, tuomi tuoksuu., voikukat ovat avautuneet. On melkein kesä. Vaikka ilmojen puolesta voisi luulla aivan muuta! Metsälenkit (kotimme läheellä on pururata ja paljon metsää) ovat arjen ilo. Jos en ehdi työmatkalenkkeillä, suuntana usein lähimetsän pururadalle. Lenkki on kestoltaan tunnin ja kymmenen minuuttia, siinä ehtii hyvin saada sykkeen koholle ja mielen virkeäksi.Kuvaan tämän kohdan melkein aina, kun lenkkeilen Aurajokirannassa. SE on yksi lempikohdistani etenkin siten, että minä olen joen toisella puolella ja näen Cafe Artin ja kauniin väriset matalat talot. Lauantailenkilläni taivalsin pitkästi jokilenkin ja suuntasin sen jälkeen viikonloppukimppukaupoille ja torikahville. Nautin ylähäisestä yksinäisyydestä ja erinomaisesta kahvista ja sämpylästä Cafe Einossa. Siitä on tullut melkeinpä suosikkikesäkahvilani Turussa.Lauantai-illalla suuntasimme kolmetoistavuotiaan kanssa esikoisen ja hänen tyttöystävänsä luokse. Autoimme heitä olohuoneen verhoasioissa ja takapihan terassin kasvihuoneen pystyttämisessä. Yhteistuumin saimme kaiken hoidettua, ja minulle tuli hinku laittaa (äkkiä!) omakin takapihan kasvihuone kuntoon. Nuoripari maalasi reunustan vielä mustaksi lähtömme jälkeen. Kiva on!
