Koskettavia tarinoita, kepeitä hetkiä – kesäloman seuraavat seitsemän kirjaa
Kuten sanottu, kesäloma on parasta aikaa uppoutua kirjoihin. Tänä kesänä luku- ja kuuntelupinostani on löytynyt oivaltavaa huumoria, yhteiskunnallista kerrontaa, ihmissuhteiden kipupisteitä ja ripaus romantiikkaa. Kesäloman seitsemään seuraavan kirjan joukkoon mahtui sekä helppolukuisia hyvän mielen kirjoja että teoksia, jotka herättivät voimakkaita tunteita ja veivät syvälle ihmiselämän kerroksiin.
Anna-Leena Härkönen: Juhannusvieras
Anna-Leena Härkösen Juhannusvieras (Otava 2006) on viihdyttävä ja omalla tavallaan oivaltava teos. Paikoin se on myös hämmentävä ja hidas. Tarinan kertoja on keski-ikäinen Tuija, joka on menestyvä sisustussuunnittelija. Äiti on kuollut Tuijan ollessa lapsi, ja isä asuu uuden vaimonsa kanssa Espanjassa. Tuijalla on ollut yksi paikka maailmassa, jota hän on rakastanut yli kaiken: sukulaistalo Ristinojalla, oman mummolan naapurissa. Ristinojalla Tuija on saanut kokea, miltä tuntuu olla osa ehjää perhettä.
Aikuistuttuaan Tuijaa ei ole Ristinojalle näkynyt ennen kuin hän saa kirjeen: varaäiti Enni elää todennäköisesti viimeistä kesää. Tuija pakkaa tavaransa ja lähtee takaisin lapsuutensa kesäparatiisiin. Härkösen omaäänisyys tulee esiin, kuten hänen kaikissa teoksissaan, ja kirjassa viehättävät tuttuun tapaan naseva kieli ja humoristinen dialogi. Henkilöhahmot jäävät hieman etäisiksi, eikä heihin synny tunnesidettä. Kolme tähteä.
Haruki Murakami: Norwegian wood
Murakamin Norwegian wood (suom. Aleksi Milonoff, Tammi 2012) oli Viisikko-kirjakerhomme heinäkuun teos. Se kertoo Toru Watanabesta, joka muistelee opiskelijaelämäänsä vuosina 1969–1970. Norwegian Wood on Torun kasvutarina, jossa hän kertoo arjestaan, ihmissuhteistaan ja erityisesti ristiriitaisesta rakkaudestaan Naokoon, kuolleen ystävänsä entiseen tyttöystävään. Romaani käsittelee yksinäisyyttä, ihmissuhteiden kipupisteitä ja ”normaalin elämän” etsintää ja kuvaa 1960-luvun lopun japanilaista nuorisokulttuuria. Yksinäisyys on yksi kirjan tärkeimpiä teemoja.
Kertomus on paikoin mielenkiintoinen ja kiehtova, mutta kerronta on hyvin vähäeleistä ja realistista, yksityiskohtaista ja ajoittain itselleni jopa liian verkkaista. Kolme tähteä.
Hannaleena Immonen: Pieni matkalaukkumies – tarinoita lastensuojelun kauneudesta
Hannaleena Immosen Pieni matkalaukkumies – tarinoita lastensuojelun kauneudesta (Nemo 2025) on kesäloman paitsi koskettavin myös hienoin teos. Se oli tämän kesän kirjalistani ensimmäinen opus, joka ansaitsi kirkkaasti viisi tähteä.
Immosen teos kuvaa sosiaalityön arkea fiktiivisten henkilöhahmojen kautta. Kirja tuo esiin työntekijöiden kohtaamat raskaat tilanteet ja vaikeat mutta välttämättömät päätökset, joita he joutuvat tekemään osana työtään. Tarina on yhtä aikaa kaunis, hieno, ajatuksia herättävä ja syvästi koskettava. Teos koukuttaa hetkessä ja on kerronnallisesti ja kielellisesti taidokas. En muista koskaan itkeneeni jo lukemani tai kuuntelemani kirjan ensimmäisillä sivuilla… Viisi tähteä.
Kari Hotakainen: Helmi
Kari Hotakaisen Helmi (Siltala 2024) on lämminhenkinen ja inhimillinen puheenvuoro tai kannanotto hyvän vanhuuden puolesta. Tartuin tähän heti Immosen viiden tähden taideteoksen jälkeen ja sain heti perään antaa kesän toiset viisi tähteä. Tarina alkaa, kun metsästä löytynyt vanhus päätyy lapsettoman pariskunnan hoiviin. Aluksi pakon sanelemasta huolenpidosta kasvaa vähitellen syvempi ja merkityksellisempi ihmissuhde. Vähitellen myös Helmi alkaa saada muistinsa takaisin – ainakin osittain.
Hotakainen on kirjailija parhaimmillaan vuoropuheluissa ja arkisten tilanteiden esittämisessä. Teosta voisi hyvin kuvailla hienoksi, huikeaksi, kauniiksi, inhimilliseksi, hauskaksi ja oivaltavaksi. Mielestäni tämä on kirjailijalta oikea taidonnäyte, joka istahtaa erinomaisesti nyky-yhteiskunnassa pinnalla oleviin teemoihin. Viisi tähteä.
Hennariikka Rönkkönen: Herttaässä
Rönkkösen Herttaässä (Atena 2024) on kesälomalistan heittämällä kummallisin ja lapsellisen teos. Ikisinkku Hertta on ystäviensä kannustava tsemppari, jonka supervoima on kuunnella muiden huolia ja löytää lohduttavat sanat.
Kepeässä ja naiivissa kirjassa kohelletaan, ja monesti luku- ja kuuntelukokemuksen aikana pohdin, miksi ihmeessä tartuin tähän teokseen. Vaikka olen hersyvä ja mieleltäni (omasta mielestäni ainakin) hyvinkin nuorekas, olen auttamatta väärän ikäinen, vääränlainen tämän kirjan kohderyhmäksi. Tarinan olematon juoni on ennalta arvattava ja paikoin mielikuvitukseton. Suosittelisin kirjaa jollekulle 18-vuotiaalle. Kaksi tähteä. Oikeastaan yksi ja puoli, mutta korotin sen kahteen.
Minna Mikkonen: Sydänhirviö
Minna Mikkosen Sydänhirviö (S&S, 2025) on ravisteleva romaani ylisukupolvisista taakoista ja surusta, toivosta. Tarinassa nainen on matkalla synnyttämään esikoislastaan. Samaan aikaan sikiön sydänäänten kanssa hänen sisällään on herännyt toinen, vanhempi olento. Se on ollut pitkään ääneti, mutta nyt se haluaa jotakin.
Nainen ymmärtää, että hänen on kohdattava hirviönsä, jotta se suostuisi väistymään ja antaisi syntyvän lapsen elää. Lopulta muistin pyörre avautuu ja esiin nousevat naisen henkirikoksen uhriksi joutunut pikkusisko ja talvisodan aikaiselta vankileiriltä selvinnyt isoäiti.
Sydänhirviö on hienosti moneen aikatasoon rakennettu, tositapahtumiin perustuva romaani. Tarina on kiinnostava ja kiehtova mutta paikoin hämmentävä, kummallinen ja sekava, lukijan on vaikea pysyä joka kaarteessa matkassa mukana. Kolme tähteä.
Ann-Charlotte Persson: Unelmien kesäkahvila
Ann-Charlotte Persson: Unelmien kesäkahvila (Lind & co, 2025) on kevyt ja leppoisa hyvän mielen teos. Fågelkärrin kesä tuo mukanaan unelmien täyttymyksen, kun Emman, Fannyn ja Saran haave maatilakahvilasta alkaa toteutua. Fanny ja Sara ahkeroivat keittiössä, mutta Emma on kahden maailman välissä: Lontoon kahvilayritys vetää, mutta Fågelkärrissa odottavat Nicklas ja rakas isotäti. Maalaisidyllin keskellä myös Saran elämässä alkaa uusi luku – voisiko salaperäinen eläinlääkäri olla juuri hänelle tarkoitettu?
Perssonin feel good -romaani vie nopeasti mukanaan. Henkilöhahmot ovat samaistuttavia ja aidontuntuisia, tapahtumat ja juoni kiinnostavia. Kepeä ja hyväntuulinen kesälomakirja! Neljä tähteä.
Tähän on tultu.
Minna