Koskettavimmat biisit ikinä
Musiikki on melkein parasta, mitä tiedän. Silti kuuntelen radiota vain autossa. Kotona soitan musiikkia vain erityistilanteissa. Tai yksin ollessani. Joku kysyi joskus jossakin sosiaalisen median kanavassa, kumpi musiikissa vetää erityisesti, sanat vai sävel. Vastasin nopeasti ja ehdottomasti sanat. Tätä selittää muun muassa se, että pidän myös runoudesta – hyvä runo tai laulun sanoitus koskettaa syvältä ja saa ainutlaatuisen merkityksen luku- tai kuunteluhetkellä. Arvostan sanoituksia ja osaan vastata välittömästi kolme kaikkien aikojen parasta suomalaista laulun sanoitusta. Jos joku kysyisi.
Pohdin taannoin autossa radiota kuunnellessani erilaisten kappaleiden merkitystä itselleni, omaan elämääni. Listasin biisejä, jotka koskettivat tai olivat joskus koskettaneet tavalla tai toisella. Sellaisia, jotka ovat jääneet mieleen aivan tiettyjen, erityisten hetkien lauluina.
Olen aiemminkin kertonut, että kullakin lapsellani on ”omat laulunsa”. Aina, kun kyseinen kappale soi, se muistuttaa minua siitä lapsesta, jonka kappale se on.
Listasin koskettavimmat biisit ikinä. Koskettava ei tarkoita ainoastaan kaihoisasti liikuttavaa, se on myös iloisesti liikuttava, säväyttävä, muistorikas, elämänmakuinen ja niin edelleen. Kappale on jollakin tavalla kolahtanut ja jäänyt siten soimaan elämässäni.
Suomalaiset ikisuosikit
Valot pimeyksien reunoilla. Ei jaettuja ykkössijoja, ykkösiä on vain yksi ja se on tämä. Siinä on kaikki.
Sinuun minä jään. Koivun huminaa ja kaikenlaista. Aavistus alkavasta keväästä ja tulevasta kesästä, ruohon tuoksun voi tuntea nenässään, auringonsäteen kasvoillaan. Vesala on biisin ykkösesittäjä, mutta suosittelen kuuntelemaan myös Aksel Kankaanrannan version tästä. Se koskettaa syvältä.
Tulkoon mitä vaan. Lauri Tähkän sanoitus on kantanut itseäni tilanteesta toiseen ja kannatellut silloin, kun elämä – tai koronavirus – yllättää tavalla tai toisella. Tulkoon mitä vaan. Tulkoon mitä vaan…
Väkevänä kuin metsä. Lauri Tähkä teki sen taas. ”Väkevänä niin kuin metsä, syntyvänä niin kuin kevät, kauniina niin kuin kesäyö. Lupaan olla aina tässä, tuulessa hyytävässä kädet voimakkaina vierelläsi aina. Sä tulet mut näkemään, vierellesi tänään tähän jään”. Pitääkö selittää?
Sitkeä sydän. Tämä biisi on Ylioppilaskokelaan (oikeammin Matruusipojan) biisi. Erityisesti kohta, jossa sade tuli tulvana yli pysäkin, sinä olit ihme suurin sittenkin. Sinulla on ilma ja kyky hengittää, olkapäällä kyyhkynen, vaikket sitä nää. Koskettaa ja liittää kappaleen lapseen. Voimabiisi.
Vie mut minne vaan. Olen nimennyt tämän minun ja puolisoni kappaleeksi. Yön kaikkien aikojen paras kappale toimi 25 vuotta sitten, kertoi jo tuolloin kaiken olennaisen. Edelleen toimii ja kertoo kaiken olennaisen. Sykähdyttää myös Suvi Teräsniskan laulamana.
Top 5 ulkomaiset biisit
Don´t speak. Nuoruusvuosien ykköshitti kurottelee edelleen oman Maailman top 10 -listan kärkisijoille. Lähikuppilan jukeboxin (!!) kulutetuin biisi.
What´s up? Lukeutuu samaan kategoriaan äskeisen kanssa. Tähän linkittyy teinivuosien Ruotsin reissu, ensi-ihastukset ja kaikenlainen kasvaminen.
Eternal flame. Limudiskojen illan viimeisinä biiseinä soitettu Eternal flame oli niin teeveestä tuttu, että jokainen osasi sen ulkoa. Säväyttää edelleen.
Despacito. Kesäbiisi. Niin iloinen, kevyt, kivalla tavalla latautunut biisi, että toista vastaavaa on vaikea nimetä. Tanssijalka alkaa vipattaa nanosekunnissa. Deeeeeeeees-paaaaa-ci-to!
Cover me in sunshine. Pinkin hittibiisi saa hymyn huulille ja herättää toivoa. Se on kesäbiisi vailla vertaa. Kappale tuo minulle aurinkoiset kesäsunnuntaiaamut, hitaat aamukahvihetket ja loman tunnun.
Let her go. Pitikö minun listata vain kuumin kärki? Mutta kun. Sinne on tunkua. Passengerin Let her go on ikisuosikki, ykkönen, kakkonen tai kolmonen, ihan sama. Toimii aina ja joka hetki. Ilossa, surussa, kaipuussa, onnessa… Persoonallisesta miesäänestä plussaa.
Tässä on vain pieni otos kaikista Maailman top tuhat listan kappaleista. Kuten voitte huomata, musiikkimakuni lukeutuu ”laidasta laitaan” -kategoriaan.
Tähän on tultu.
Minna
P.S. Mitkä ovat sinun ”tunnusbiisisi”?
Kuva: Arto Arvilahti