Kulukuuri: tarpeellisia hankintoja ja silkkaa säästämistä
Kirjoitin puolisen vuotta sitten ryhtyväni kulukuurille. Ja sen tein. Kun tarkastelen tätä aikaa kuukausi, viikko ja päivä kerrallaan, voin todeta, että mukavasti on sujunut. Olen – ainakin omasta mielestäni – onnistunut olemaan hankimatta yhtään uutta kesämekkoa, neuletakkia tai astiaa kaappeihini. Kierrättämisessä olen aivan alussa, mutta bensankulutus on ollut minimissä. Käytän autoa vain pakollisissa menoissa, joita tässä korona-ajassa on vähänlaisesti. Seuraa kulukuurin puolivuositilitys.
Kuten jo yllä listasin, selkeä onnistuminen suhteessa asettamiini tavoitteisiin liittyy turhuuksien ostamiseen: päätin, etten hanki mitään turhaa, en uusia vaatteita, astioita tai yhtään mitään, mitä en oikeasti tarvitse. Siis oikeasti.
Uudet Muumimukit sekä Marimekon astiasarjat ja Urna-kukkavaasi houkuttelivat, mutta nekin jätin kaupan hyllylle.
Vaatekaapista olen tässä etäajassa löytänyt aivan kelpoja asukokonaisuuksia. Olen yhdistellyt hameita ja housuja hieman eri tavoin kuin aiemmin ja luonut asuun uutta twistiä korvakoruilla. Toimii.
En ole ostanut (houkutuksista huolimatta) uusia korvakoruja itselleni. Lahjaksi kyllä hankin Iltasatu designin korut hyville ystävilleni jouluksi. Tuiki tarpeellista.
Jääkaapissa ei ole nykyisin mitään ylimääräistä. Jos mieheen ja kotona vieraileviin poikiin on uskominen, siellä ei ole mitään. En osta ruokaa pahentumaan, vaan täytän kaappiin vain seuraavien päivien tarpeet ja ainekset. Pyrin kerran viikossa -kauppatahtiin, mutta tässä lipsun herkästi. Lähikaupasta saa tarvittaessa nopeasti maidot, leivät ja mandariinit. Helppoa mutta kallista. Tässä voisin petrata – ja säästää.
Aiemmassa missä mennään -postauksessa totesin, että kuukausittaisen postissa saapuvan kosmetiikkapaketin voisin laittaa tauolle. Nyt sen tein. Ja säästin 25 euroa kuukaudessa.
Alkuperäisenä tavoitteenani oli säästää johonkin isompaan kohteeseen puolen vuoden ajan. Ja niin olen tehnyt. En ole säästänyt itselleni, vaan ajatellut tällä kertaa omilleen muuttaneita poikiani. Heidän sisustukseensa olen satsannut tällä säästetyllä summalla. Kyllä kannatti!
Sen sijaan ekologisemmaksi en koe itseäni.
Sitä minun pitää todella harjoitella: kaikenlainen kierrättäminen, kompostointi ja lajittelu tuntuvat edelleen hankalilta. Olen kuitenkin siistinyt kymmenvuotiaan vaatekaappeja ja lahjoittanut hyväkuntoisia vaatteita eteenpäin. Se on mielestäni mitä parhain ekoteko! Taloudellista tästä puuhasta tekee se, että usein olen pyytänyt vastalahjaksi kahvipakettia. Eräänlaista vaihdantataloutta tämäkin.
Toinen sudenkuoppa oli joulu. Se aiheutti selkeän notkahduksen kulukuurissa, vaikka hankimme vain tarpeelliset lahjat ja joulusyömiset. Rahaa kului yllättävän paljon. Ehkä ensi vuonna vielä enemmän järkeä peliin?
Yksi hairahdus minulle joulun alla kävi: hankin makuuhuoneeseemme pitkän pohdinnan tuloksena uudet Marimekon Unikko-koristetyynyt. Olen haaveillut niistä pitkään ja nyt ostin ne alennusmyynnistä. Säästin kuitenkin 40 % alkuperäisestä hinnasta…
Koska korona-aika on ollut paikon ahdasta ja ikävää, olen välillä hemmotellut itseäni ja perhettäni. Ja tulen jatkossakin hemmottelemaan. Viikonloppukimput, lauantaiset cafe lattet sekä maksulliset äänikirja- ja suoratoistopalvelut ovat jääneet arkeemme. En edes yritä niistä irti.
Tähän on tultu.
Minna