Kulukuuri: Viisi vinkkiä, miten välttää ruokahävikkiä arjessa
Nyt ollaan ytimessä. Kulukuurin viimeisistä postauksista on aikaa, mutta niitä toivotaan tasaiseen tahtiin. Säästäminen on näin inflaation ja maailman myllerrysten aikaan päivän sana. Olen huomannut, että peruselintarvikkeet – niin sanottu kevyt kauppa – kustantavat nykyään liki saman verran kuin ”isossa kaupassa” käynti.
Iso kauppa tarkoittaa meillä sitä, että kerran kaksi käydään kaupassa ja hankitaan puoleksi viikoksi tai viikoksi kaikki ruoka- ja taloustarvikkeet. Kevyt kauppa taas tarkoittaa maitoa, mehua, juustoa, leikkelettä, jugurttia, jauhelihaa ja leipää.
Kun aikuiset poikamme muuttivat omiin koteihinsa, oli hankala mitoittaa ruokatarjoiluja: hankin aluksi aina aivan liian suuria määriä tarvikkeita ja tein aivan liikaa ruokaa. Hävikkiä kertyi jonkin verran, sillä kukaan ei jaksanut syödä samaa ruokaa kolmea päivää, pakastimesta ruokia ei tullut syötyä ja niin edelleen.
Vasta muutaman vuoden kuluttua tästä pesän tyhjenemisestä olen edes jollakin tasolla oppinut mitoittamaan kauppareissut ja ruoanlaitoin oikein. Olen siis oppinut välttämään ruokahävikkiä.
Miten vältän ruokahävikkiä arjessa?
- Suunnittelen. Suunnittelu on kaiken a ja o, eräänlainen peruskallio koko perheruokapolitiikassa. Suunnittelen viikon (joskus vain muutamien päivien) ateriat etukäteen ja teen ostoslistan tarvittavista raaka-aineista. Näin vältän haahuilun kaupassa, heräteostokset ja ylimääräisten / liikojen ruoka-aineiden ostamisen. Muistutan monesti itselleni, että meitä on enää kolme saman pöydän ääressä…
- Ostan harkiten…ja pohdin kulukuuria. Pyrin ostamaan vain tarvitsemani määrän ruokaa ja tarkistan säännöllisesti kuivamuonakaapin ja jääkaapin sisällön parasta ennen -päiväyksiä. Tuotteet, joissa päiväystä on pidemmälle, sijoitan jääkaapin hyllyille takimmaisiksi.
- Tutustun pakkauskokoihin. Vertailen eri tuotteiden pakkauskokoja ja valitsen sellaisen, joka sopii omiin ja perheeni tarpeisiin. Esimerkkinä jauheliha. En enää osta jauhelihakastikkeeseen 800 grammaa lihaa, vaan vain puolet siitä. Näin ruokaa ei jää joka kerta liikaa yli, mutta lounas yhdelle etätyöläiselle on luvassa seuraavana päivänä. Liikaa yli siis tarkoittaa, että joudun pakastamaan eikä kukaan pian enää muista, että ruokaa on pakkasessa. Ruoat kertyvät pakkasen hyllyille ja ovat lopulta käyttökelvottomia.
- Säilytän oikein. Kun ruoka-aineet säilyttää oikein, ne säilyvät pidempään jääkaapissa tai pakastimessa. Tässä en todellakaan ole mestari, vaan olen vähän takki auki -säilöjä: leipäpussit jäävät auki, pakastepurkin kannet raolleen ja säilykepurkkien kierrekorkit ovat vinksallaan. Onneksi mies on tarkka ja viimeistelee omat hääräilyni.
- Käytän vanhat ruoka-aineet loppuun saakka ja hyödynnän tähteitä. Tässä taas olen ihan martta! Keksin vanhentuneille aineksille käyttöä nopeasti ja taion monesti ruokaa ”kaikesta, mitä jääkaapista löytyy”. Käytän pehmentyvät hedelmät ja vihannekset smoothieissa tai sosekeitoissa ja leivänkannikat lämpimiin voileipiin.
Näiden lisäksi on kohta kuusi: kutsun omillaan asuvat lapset syömään, jos olen valmistanut isomman erän ruokaa. Joskus pakkaan heille vielä evästä mukaan.
Tähän on tultu.
Minna
Kuvat: Unsplash