Tammikuu on edennyt yli puolenvälin, ja mikä parasta, alan huomata valon jo hieman lisääntyneen. Tekisi mieleni hihkaista, että ”jes!” Toinen työviikko loman jälkeen sujui hyvin: kevään opintojaksot starttasivat, hanketyö alkoi kiivaana ja pystyin kolmena arkipäivänä viidestä kävelemään töihin ja takaisin.
Viikonloppuna vietimme kolmetoistavuotiaan kanssa vapaa-aikaa kumpikin omissa harrasteissamme, lisäksi palailimme lautapelejä ja nautimme irtokarkeista. Mies oli ulkomailla sunnuntai-iltapäivään saakka. Sunnuntaina tytär kisasi viesteissä ja minulla oli toimitsijavuoro. Kokosin kuluneen viikon parhaat tällä kertaa kuvina.
Viikkoon mahtui kaksi jokirantalenkkiä: toisen tein eräänä alkuviikon iltana ystävän kanssa, toisen itsekseni lauantaina kolmetoistavuotiaan ollessa yleisurheilutreeneissä. Jokirannassa tapahtuu, sillä teatterin viereen rakennetaan uutta Fuuga-musiikkitaloa. Alan hiljalleen pitää ajatuksesta ja Fuugasta…Lauantain lenkillä oli kevään tuntua. Aurinko paistoi niin, että kaivoin aurinkolasit esille ja laitoin päähäni aamupäivälenkin ajaksi. Siinä kävellessäni ajattelin, että toivoa on ja ikuinen pimeys väistyy hiljalleen. Kohta on kesä! Minusta on ilahduttavaa, kun työpäivän päätteeksi on valoisaa. Viime viikolla havaitsin tämän ensimmäistä kertaa sitten syksyn.Lauantaiperinteenä hain viikonloppukimpun ja nautin, kun asettelin sitä maljakkoon olohuoneen pöydälle. Aurinko osui siihen ja herätti jälleen jonkinlaisen toivonkipinän. Minun oli pakko päivittää omaan Instagramiini kuva, johon kirjoitin kuvatekstiksi ”Kevättä kohti”. Loppuun valitsin aurinko-emojin. Näin muistan, että juuri tuona lauantaina tuntui ensimmäistä kertaa valoisalta. Jopa keväiseltä.Sunnuntain vietimme kolmetoistavuotiaan kanssa Kupittaan hallilla. Lapsi juoksi viestikisassa, ja minä touhusin toimitsijavuorossa.Oikeastaan pidän näistä vuoroista: kun joka tapauksessa olen hallilla kannustamassa tytärtä,miksen voisi samalla osallistua talkootöihin? Kotiin päästyämme tein lenkin ja aloin leipoa pitsaa.Teimme siis pitkästä aikaa itse pitsaa. Yleensä leivon ympyränmallisia, nyt päädyin kaulimaan taikinan kahdelle pellille suorakaiteen muotoisiksi. Ai että, tuli hyvää! Kannatti panostaa sunnuntairuokaan.
