Kun koronasta selvitään, minä…

Odotan koronaviruspandemian väistymistä.

Kulunut vuosi on ollut monella tavalla raskas: on pitänyt siirtyä etätyöhön ja -kouluun, vähentää sosiaalisia kontakteja ja tottua peruutuksiin. Lomamatkat ja juhlat on pitänyt suosiolla unohtaa ja siirtää tuonnemmaksi. Myös omia toimintatapojaan on ollut pakko päivittää. On pitänyt sopeutua.

Kun korona-aikaa nyt katsoo taaksepäin, on melko helppo todeta, että kaikkeen tottuu ja sopeutuu. Alussa vallinnut kaaoksentunne on selätetty, ja ajoittain vellonut mielipaha saatu aisoihin. Kaikesta selviää.

Mutta (ja tämä mutta kumoaakin kaiken edellä kirjoitetun). En silti voi olla miettimättä aikaa ennen koronaa ja aikaa sen jälkeen. Jaksan siis jostain ihmeen syystä edelleen uskoa, että kohta kaikki on ennallaan. Toivon, että paluu entiseen normaaliin tapahtuisi esimerkiksi alkukeväästä. Aiempi toiveeni lokakuusta ei toteutunut – on pakko alkaa katsoa eteenpäin.

Järki huutaa, että emme ole entisessä tilanteessa vielä alkukeväästä, jos kesälläkään. Välillä pohdin pelon sekaisissa tunnelmissa, olemmeko koskaan.

Havahduin eräänä (jääkylmänä ja sateisena) syysiltana unelmoimaan matkustamisesta. Mietin menneitä matkojamme, erityisesti lähdön kiireistä mutta odottavaa tunnelmaa. Pääsin ajatuksissani aina lentokentälle, hotellihuoneeseen, lämpimiin iltoihin ja rentoon ilmapiiriin. Pääsin irti arjesta. Ja päätinkin listata kaiken, mitä aikoisin tehdä, kunhan koronasta selvitään!

Kun koronasta selvitään, minä…

…matkustan Välimerelle. Nautin auringosta, hyvästä ruoasta ja kiireettömyydestä. Hengitän lämmintä ilmaa keuhkoihini ja käännän kasvot aurinkoon, hymyilen. Toistan tuhat kertaa. Huokailen, miten ihanaa on päästä lomalle, pois kotoa, pois arjesta.

…pidän elämäni juhlat, väitöskaronkkani, jota on siirretty jo kahdesti. Iloitsen ruoasta, kuohuviinistä ja ennen kaikkea seurasta; ihanaa olla yhdessä! Tanssin aamuyöhön bändin tahdissa ja muistelen kymmenen vuotta tästä eteenpäin, miten kivaa meillä olikaan. Vihdoin.

…pidän tupaantuliaiset kodissamme. Kutsun ystäviä kylään, valmistan jotain kivaa pientä tarjottavaa ja toivon sydämeni pohjasta, että olisi sateetonta, jotta voisimme parveilla isolla terassillamme ja katsella kauas Pitkäsalmelle. Kuuntelisimme hyvää musiikkia ja viihtyisimme yhdessä aamun pikkutunneille. Ilman maskeja.

…menen luuhustamaan kaupungille. Teen perinteisen lauantain shoppailuretken ystävän kanssa, kahvittelen, keskustelen ja katselen kauniita tavaroita, ostan kukkia siivottuun kotiin. Kaikessa rauhassa ilman pelkoa siitä, että saisin yhtään minkäänlaisen tartunnan liukuportaiden käsihihnasta tai kahvilan jonossa köhivältä kanssajonottajalta.

…lähtisin Helsinkiin. Hotelliyö Helsingissä, hyvä illallinen, iloinen seura ja Suomenlinnassa käynti kauniina kesäpäivänä kuulostavat melko vapauttavalta ja rennolta.

Tarkastelen to do -listaustani. Olen kirjannut pieniä mutta itselleni tärkeitä toiveita. Haluan ajatella, että nämä toiveet ovat oikeastaan tavoitteita, joita kohti matka voi joskus olla pitkä, mutta päämäärän saavutettua on voittajafiilis!

Jos sananlaskuihin on uskomista, hyvää kannattaa odottaa.

Tähän on tultu.

Minna