Kymmenen iloa tuovaa asiaa just nyt
Näin Iidan matkassa -blogissa mieltäni lämmittäneen hyvänmielen postauksen ja päätin oitis etsiä omasta arjestani kymmenen iloa tuovaa asiaa. Mistä kaikesta voi nauttia, mistä tuntea onnellisuutta ja mikä kaikki saakaan suupielet hymyn välillä ruuhkaisenkin arjen keskellä?
Kymmenen iloa tuovaa asiaa just nyt
Aamukahvi
Nautin edelleen ihan tavallisesta arkisesta aamuhetkestä, kun saan juoda kahvini ihan rauhassa, ihan yksin. Viikonloppuisin olen tyytyväinen, jos saan kahviseuraa. Selitän tätä itselleni sillä, että arkisin aamut ovat hektisiä ja aamukahvilla saan hengitellä hetken ihan itsekseni ennen päivän töitä, kohtaamisia ja kaikenlaista harrastushässäkkää.
Lemmikkisiilit
On ne sellainen pariskunta, että joka ilta vähintäänkin hymyilyttää, usein naurattaa ääneen. Elmo ja Selma, Selma ja Elmo. Mikä tahansa arkitomu karisee harteilta, kun seuraa siilien elämää. Ei uskoisi, että siileilläkin on ilmeitä ja kaikenlaisia pikku puhinoita, mutta on niillä! Tuhinaa, hyrinää, ruoan rouskuttelua ja maiskuttelua on kiva kuunnella. Ihmisten rouskutus ja maiskutus saa minut suunniltaan, mutta siilien kohdalla puhutaan aivan eri tason touhusta.
Hyvä äänikirja
Hetki sitten korvilla oli hyvä äänikirja: Päivi Storgårdin Keinulauta. Tarina oli koukuttava ja kiinnostava, ja joka oma hetki odotin, että pääsen kuuntelemaan kirjaa. Parasta on, kun tiedän, että luettavien ja/tai kuunneltavien kirjojen listassa seuraavankin kirjan pitäisi olla hyvä – tällä hetkellä luen ja kuuntelen Antti Helinin ja Kati Häkkisen kirjoittamaa Tuhansien hymyjen hotellia. Luin siitä kirjoitetun arvion ja nappasin teoksen oitis hyllyyni.
Viisikko-kirjakerhon helmikuun valinnankin, Johanna Elomaan ja Suvi Larun Lupasin sinulle rakastaa -teoksen, pitäisi olla vetävä. Hyvä kirja on aina iloinen asia.
Pitenevä päivä
On niin talvi. Pidän kunnon talvesta. Siitä, kun ilma on pakkasella ja maahan on satanut kunnon kerros lunta. Siitä, kun päivä alkaa valjeta ja siitä, kun iltapäivällä tulee hämärä. Ja sininen hetki. Sekin on lohdullista, että kaamosaika on päättynyt, päivä pitenee. En enää kaipaa kynttilöitä. Kohta on kesä.
Viikonloppukimppu
Olen yhä ja aina vaan iloinen viikonloppukimpusta. Kodista tulee siistin oloinen ihan vain sellaisella tempulla, että kerää pahimmat kasat ja pinot pois, siistii keittiön, vie roskat (pahinta ikinä pyykkien viikkauksen jälkeen), tuulettaa kunnolla ja asettelee olohuoneen pöydälle maljakkoon kukkia. Minusta parasta on, kun talvinen auringonvalo osuu pöytään ja kukkasiin. Se on jollakin tavalla toiveikasta!
Kiinnostavat ja kivat uudet sarjat
Tämän alkuvuoden sarjatarjonta on ollut poikkeuksellinen: olemme alkaneet puolison kanssa katsoa neljää sarjaa samanaikaisesti. Useita niistä julkaistaan hiukan kerrallaan, siksi päällekkäinen katselmus. Kotimaisista sarjoista voin suositella Pasilan Myrkky – Mannia ja Utöä, ulkomaisista taas Paybackia, Totuutta ja Rahapaja Berliniä.
Puhdistettu pyykkikone
Pyykkikone on puhdistettu ja pesty pyykki tuoksuu hyvältä. Vielä, kun joku viitsisi hieman useammin viikkailla puhtaan pyykin kodinhoitohuoneen tasolta kaappeihin…
Työmatkakävelyt
Toistan jälleen itseäni, mutta työmatkakävelyt saavat minut onnelliseksi. Nautin aamukävelystä, mutta nautin myös iltapäiväkävelystä, jolloin saan karistaa päivän pölyt ja olla hetken itsekseni ennen iltapäivätohinoiden alkua. Aina työmatkalenkkeily ei onnistu, mutta muutaman kerran viikossa saan nauttia tästä pienestä arkisesta jutustani.
Kevätmatka
Olemme varanneet kevätmatkan kahden kesken puolisoni kanssa. Lähdemme maaliskuun lopussa Gdanskiin suoraan Turusta. Hengähdystauon lisäksi iloitsin siitä, että meno-paluu-lennot maksoivat 58 euroa per henkilö. Tämä olkoon journalistiksi valmistujaislahjani.
Valmistuminen journalistiksi
Olen muutaman askeleen päässä isosta unelmastani. Valmistun journalistiksi ihan pian, muutaman viikon sisällä. Viimeisen opintojakson viimeinen tehtävä on palautettu. Hymyilyttää.
Tähän on tultu.
Minna