Leea Lakan Kapina pulpetissa on koukuttava ja ajatuksia herättävä teos

Leea Lakan Kapina pulpetissa (Nemo-kustantamo) on ajankohtainen ja terävä katsaus suomalaisen peruskoulun nykytilaan. Kirjan lähtökohta on poikkeuksellinen: Lakka vietti vuoden ysiluokan takarivissä havainnoiden oppilaiden arkea ja oppimista. Hän yhdistää tutkimustietoa ja omia kokemuksiaan pohtiakseen, miksi oppimistulokset heikkenevät, lukutaito rapistuu ja osaaminen eriytyy yhä voimakkaammin eri oppilaiden välillä.

Teos pureutuu koulumaailman haasteisiin monelta kantilta: se käsittelee muun muassa oppimismotivaation laskua, digitalisaation vaikutuksia sekä opetuksen ja arvioinnin muutoksia. Lakka nostaa esiin myös koulun yhteiskunnallisen merkityksen ja pohtii, mihin suuntaan suomalaista koulutusta tulisi kehittää, jotta se säilyttäisi asemansa laadukkaana ja tasa-arvoisena instituutiona.

Kapina pulpetissa perustuu Leea Lakan väitöskirjan aineistoon, jonka hän keräsi seuraamalla kahden eri koulun yhdeksäsluokkalaisia luokkahuoneessa. Erityisesti hän tarkkaili takarivin oppilaita, jotka suhtautuivat koulutyöhön skeptisesti. Tutkimuksessaan Lakka pyrki selvittämään, mistä tämä ”oppositioasenne” kumpuaa, miksi se pääsee vahvistumaan ja millä keinoilla siihen voitaisiin puuttua.

Lakka on tehnyt teräviä ja lukijaa paikoin liikuttavia havaintoja – huomaan kirjaa kuunnellessani ja osin lukiessani, että samastumispintaa on varsin paljon. Toimin opettajana, toimin hanketyössä yläkoululaisten nuorten parissa, nuoret ja nuoruus ikävaiheena ovat lähtökohtaisesti aina kiinnostaneet minua, ja mikä tärkeintä, meidän perheessämme on yläkoululainen. Juuri samastumispinta koukuttaa, enkä olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni ja korviltani.

Samastumispinnan lisäksi teos on vetävä ja väkevästi yhteiskunnan ajankohtaisissa ilmiöissä kiinni. Se myös esittää varsin osuvaa analyysia suomalaisen peruskoulun tilasta. Kirja on kielellisesti taidokas, ja Lakan kirjoitustyyli on sujuvaa ja helppolukuista. Teksti on selkeää, hyvin jäsenneltyä ja soljuu eteenpäin vaivattomasti. Tietokirjamainen, johdonmukainen rytmikkyys pitää lukijan otteessaan alusta loppuun.

Yksi teoksen vahvuuksista on sen elävä ja todentuntuinen (sitähän se juuri on…) opettajien ja oppilaiden sekä oppilaiden välinen dialogi. Lakka on onnistunut vangitsemaan kouluarjen sävyjä ja tilanteiden aitouden niin, että lukija voi miltei kuulla luokkahuoneen äänet ja nähdä oppilaiden eleet ja ilmeet. Löydän kirjasta myös huumoria, joka keventää osin vakavaa asia-aihetta ja tekee lukukokemuksesta viihdyttävän.

Kapina pulpetissa ei ole pelkkä koulutuspoliittinen opettaja-tutkijan puheenvuoro, se on myös taidokkaasti kirjoitettu kertomus koulumaailman todellisuudesta. Kirja tarjoaa kriittisen lempeää – paikoin humorististakin – pohdintaa siitä, miten koulu voisi paremmin vastata oppilaiden tarpeisiin ja kuinka sen arki näyttäytyy takarivistä.

Kapina pulpetissa herättää lukijassa myötätuntoa, huolta ja toivoa. Se tarjoaa kriittisen mutta rakentavan puheenvuoron koulutuksen nykytilasta ja tulevaisuudesta ja haastaa niin opettajat, päättäjät kuin vanhemmatkin miettimään, miten peruskoulua voisi uudistaa, jotta usko siihen säilyisi. Kirjaa voi suositella kaikille, joita koulutuspolitiikka, nuoret ja oppiminen kiinnostavat.

Toistaiseksi vuoden paras kirja. Viisi tähteä.

Tähän on tultu.

Minna