Lokakuisen viikon parhaat kuvakoontina

On taas viikon parhaat -koonnin aika. Kysyin sosiaalisessa mediassa, miten seuraajani toivovat minun koostavan sunnuntain jutun. Viikkoni kuvina -tyylinen postaus voitti äänestyksen. Lokakuinen viikko on ollut sateinen ja opiskeluntäyteinen mutta kuitenkin ihan mielekäs ja mukiinmenevä.

Viikon parhaisiin lukeutuvat ehdottomasti Elmo-siilin hankinta, jokapäiväinen liikunta-annos sekä valmiiksi saatu ja julkaistu kuvareportaasi palautteineen ja arviointeineen.

Maanantaina kävin vilauttamassa Toimitustyö-opintojakson kuvareportaasia toimituspalaverissa ja sain luvan jatkaa työtäni julkaisuun, joka tapahtui torstaina. Jäin samalla kampukselle editoimaan erästä taittotyötä. Päivän liikuntana reippailut kampukselle ja takaisin, yhteensä 10 kilometriä melkoisella sykkeellä.

Tiistaina jatkoin editointityötä ja elin muutenkin päiväni murmelina -tyyliin toistaen maanantain kuvioita. Iltapäivällä suuntasimme yksitoistavuotiaan kanssa keramiikkakurssille. Viimeistelimme töitämme ja työstimme savesta muutamia uusiakin astioita ja otuksia.

Keskiviikkona jälleen uudella innolla opiskeluun. Illalla tein kotitreenin ja keskustelimme siilin hankinnasta perheen kesken. Olen nukkunut tämän viikon ihmeen hyvin. Kellokin sen kertoo. Kun nukkuu hyvin, on helpompi jaksaa tutkimustyötä ja opiskelua. Note to myself.

Torstaina oli kuvareportaasin julkaisu. Kätilöntyöstä kertova kuvareportaasini sai hienon palautteen sekö toimituspäälliköiltä että opettajalta. Olin liikuttunut ja iloinen, hiukan jopa ylpeä itsestäni. Persoonani näkyy – ja saa näkyä – tekemisessäni, ja se on hieno juttu! Pääset kurkkaamaan reportaasin tästä.

Iltapäivällä suuntasimme kohti eläinkauppaa. Meillä kävi tuuri: kääpiösiilin poikaset olivat tulleet juuri samana päivänä luovutusikäisiksi. Rakastuimme yhteen poikasiiliin oitis. Yksitoistavuotias nimesi hänet Elmoksi.

Perjantaina haimme Elmon kotiin. Otimme kuvia ja loimme Elmolle oman Instagram-tilin. Minä piipahdin opiskelijabileissä ja virkistyin.

Lauantaina ensimmäinen ajatukseni oli, että ihanaa, ei ole kiire minnekään eikä to do -listalla ole mitään. Tein lenkin sateessa ja hain tuttuun tapaani viikonloppukimpun. Kirjoittelin blogeja, luin ja kuuntelin kirjaa, kävin apsen treenien aikana ostamassa itselleni uudet treenivaatteet.

Ihmettelin tyttären kanssa Elmoa. Hänestä on tullut muutamassa päivässä rakas. Mies lähti saarimökille laittamaan paikkoja syyskuntoon.

Sunnuntai toisti lauantain kaavaa: ihanaa tehdä vain sitä, mitä huvittaa. Kellojen siirrosta ainoa miinus. Yksitoistavuotias pääsi mummon kanssa uimahalliin, minä ystävän kanssa lenkille ja kotitreenaamaan omassa rauhassa. Siivoilin treenin tuomalla puhdilla vessat ja eteisen. Aikamoista.

Tähän on tultu.

Minna