Lokakuisen viikon parhaat kuvina
Kulunut viikko on ollut kaikin puolin mukava: Kaksi päivää toimittajantöitä, loppuviikko syyslomaa. Lomapäivinä olemme kaksitoistavuotiaan kanssa kotoilleet, shoppailleet, ulkoilleet, urheilleet, pelanneet lautapelejä ja siivonneet kaappeja. Viimeksi mainittu on ollut ikävinä mutta jollakin hassulla tavalla myös palkitsevinta lomapuuhaa.
Olen tavannut ystäviä ja nukkunut aamuisin pitkään (puoli yhdeksään). Olo on palautunut, ja työhön on taas maanantaina kiva palata. Kokosin tämän hyvinkin lokakuisen viikon parhaat tällä kertaa kuvina.
On ilmoja pidellyt. Syksyinen tuuli, pakkasyöt ja -aamut ja viikonlopun hentoinen lumisade ovat pakottaneet kaivamaan myssyt ja hanskat esiin. Ruska on vallannut puut, ja lauantaina panin merkille, että suurin osa pihavaahteroiden keltaisista lehdistä on jo varissut maahan.
Jokirantalenkillä olen ihastellut matalalla paistavan syysauringon säteitä pastellinväristen talojen seinillä. Iltaisin jokilaivojen valot valaisevat ympäristöä – hetkellisesti minut valtasi talvinen tunnelma! …ja seuraavana aamuna satoikin hentoista lunta muutamien minuuttien ajan. Mutta satoi kuitenkin.
Kävimme syyslomaviikon kunniaksi molemmat kampaajalla, kaksitoistavuotias ja minä. Minulle se perinteinen, tyttärelle viisi senttiä pois ja hentoiset laineet viimeistelyksi. Molemmat olimme tyytyväisiä.
Olemme hoitaneet pientä lemmikkisiiliämme Elmoa, josta on tullut varsin vilkas ja seurallinenkin otus. Kuvaussessioista hän ei nauti, vaan pääsee aina livahtamaan huiviensa alle piiloon sopivalla hetkellä.
Lapsi pääsi yhtenä iltapäivänä kummitätinsä kanssa Halikon kurpitsapuistossa. Minä kirjoittelin tutkimusartikkeliani ja join hyvää kahvia, sitten suuntasin ystävän kanssa Kaarinaan iltalenkille. Win-win. Toisena iltana lenkkeilimme toisen kummitädin ja hänen poikansa Boris-koiran kanssa.
Viikonloppukimpun lisäksi hemmottelin itseäni toisella kimpulla, johon kokosin kesäistä heleää tunnelmaa.
Parasta tässä viikossa on ollut se, että olen nukkunut kuin tukki: kahdeksasta yhdeksään tuntiin yössä hyvin. Kellokin sen kertoo. Arkenakin nukun hyvin, mutta koska herätys on aina viimeistään 6.30, unitunteja kertyy vähemmän kuin lomalla.
Tähän on tultu.
Minna