Syksy on todella täällä. On märkää, koleaa ja keltaista. Aamut ovat pimeitä, enkä enää osaa kovin hyvin ennustaa kellonaikaa valoisuuden tai pimeyden mukaan herätessäni. Illat ovat pimeitä. On ikävä kesää. Tai edes sitä ihanaa lämpöaaltoa, joka helli suomalaisia poikkeuksellisesti syyskuussa. Toiset laskevat päiviä jouluun (pois se minusta), toiset ensi kesään. Kokosin lokakuisen viikon parhaat kuvina.
Jokiranta oli ja on kaunis silloin, kun on kuulasta ja aurinkoista. En aiemmin ollut ajatellut, että rakenteilla olevasta Fuuga-musiikkitalosta tulisi millään tavalla kiva tai kaunis. Yhtenä päivänä lenkillä pysähdyin tähän näkymään ja ajattelin, että oikeastaan siitä voi tulla ihan kiva ja kaunis. Jokirannassa tulee Fuugan valmistumisen jälkeen olemaan rivistö turkulaisuutta: Samppalinnan tuulimylly, Wäinö Aaltosen museo, Fuuga, virastotalo, Samppalinnan maauimalan hyppytorninäkymä, kaupungin teatteri. Fuugan pitäisi valmistua vuoden 2026 keväällä, odotan malttamattomana lopputulosta.Yllätin sekä itseni että perheeni valmistamalla arkipäivänä lasagnea ruoaksi. Ihan itse, ihan alusta asti. Etäpäivinä ehtii kaikenlaista kaiken työn lomassa. Uuniruoat ovat siitä hyvä ratkaisu, että lopulta ne valmistuvat kuin itsestään. Tein lasagnea niin paljon, että siitä riitti kahdeksi päiväksi koko perheelle. Parasta on, kun työpäivien jälkeen ei tarvitse alkaa laittaa ruokaa, vaan voi kaivaa eilistä sapuskaa jääkaapista ja lämmittää. Pienet ilot.Tällä viikolla monena päivän satoi, tuuli ja vihmoi joka suunnasta. Piti oikein laskelmoida, mihin ajankohtaan ajoittaa lenkkinsä, jottei kastuisi ihan läpimäräksi. En ihan onnistunut. Kastuin kahtena päivänä ihan läpimäräksi. Mutta mieli virkistyi ja suunniteltu liikunta tuli tehtyä. Puut ovat värikkäitä, ja maassa alkaa olla keltaisia lehtiä. Koskahan sataa ensilumi?Sain ennakkoon ystävältäni syntymäpäivälahjan. Malttamattomana ihmisenä avasin paketin heti sen saatuani. Paketista kuoriutui Feature-kirja, jonka olen jo ahminut melkein loppuun. En muista, milloin olisin lukenut mitään näin kiinnostavaa. Perusasiaa journalismista ja kirjoittamisesta helvetin (anteeksi) hyvin paketoituna. En malttaisia irrottaa kirjaa käsistäni. Ihana, ihana ja erityisesti ajateltu syntymäpäivälahja.Lauantaina vein kolmetoistavuotiaan treeneihin ja lähdin lenkille. Aurinko paistoi, enkä ottanut mukaani sateenvarjoa. Viisi minuuttia käveltyäni alkoi sataa kaatamalla. Tuomiokirkkosillalle saapuessani näin sateenkaaren, jonka ikuistin tähän kuvaan. Huppu päähän ja menoksi. Kastuin, mutta onneksi sade lakkasi melkein yhtä nopeasti kuin se alkoikin, ja sain kävellä loppumatkan aurinkoisessa säässä.Viikonloppukimpussakin on syksy. Valitsin kolmeasta eri vaihtoehdosta kimppuni. Tarjolla oli siis kolmea eriväristä hortensiaa. Päädyin siihen, jossa oli mukana kirkkaampaa punaista. Sain olohuoneeseen aivan uutta syksyistä ilmettä ja raikkautta tällä kimpulla. Lauantai oli muutenkin kaikin puolin mukava ja ihana: lapsella oli yökyläkaveri, mies oli saarimökillä ja minulla oli ihan omaa aikaa kirjoitella, lukea ja touhuta omiani. Illalla katsoin vielä Suurta keramiikkakisaa Areenasta ja olin onnellinen.
