Lumi ja lemmikkisiili ilahduttivat – viikon parhaat plussina ja miinuksina
Kulunut viikko on ollut kiireinen. Loppuviikkoa kohti kiire helpotti, ja huomasin nauttivani hetkestä. Tätä ei ole liiemmin viimeiseen kahteen viikkoon tapahtunut. Kun saa pysähtyä aamukahville ja Me naiset -lehden pariin, keskittyä keramiikkatöiden lasitukseen tai istahtaa ystävän kanssa lounaalle. Nämä ovat pieniä ja arkisia mutta niin kovin tärkeitä pysähdyksiä. Hetkiä. Kokosin viikon parhaat tällä viikolla seuraajien toiveesta plussina ja miinuksina.
Ensin viikon plussat…
Talvi! Talvi on tämän viikon ykkösjuttu. Kuten olen tuhannesti todennut, olen kuumien, aurinkoisten kesien ja kylmien, lumisten talvien ylin ystävä. Kävimme alkuviikosta hankkimassa minulle ja yksitoistavuotiaalle kunnon talvikengät. Kaivelimme samalla talvitakit, pipot ja huivit esille. Talvi tarkoittaa toistaiseksi Turun seudulla noin kolmea neljää miinusastetta, mutta se kelpaa minulle vallan mainiosti.
Lumi! Lumi kuuluu talveen. Lumi valaisee pimeimmän ajan mukavasti. Olen nauttinut siitä, ja ollut aamuisin iloinen kurkatessani ikkunasta pihalle – pakkanen ei ole kääntynyt plussakeliksi ja lumi on pysynyt maassa. Otin itseäni niskasta kiinni ja talutin oman ja yksitoistavuotiaan lumiset fillarit vihdoin autotalliin.
Keskiviikko. Keskiviikko oli minulle etappi, johon olen viimeiset kaksi (liki kolme) viikkoa tähdännyt. Että keskiviikkoiltapäivänä helpottaa. Ja niin teki. Keskiviikkona hartioiltani tipahti sadan kilon punnus, sillä koko syksyn opiskelujutuista kahta lukuun ottamatta kaikki on plakkarissa. Tunne on mieletön. Vapauttava. Ihana. Keskiviikkoiltana keittelin kotona kahvit ja ajattelin, että onpa elämä oikeastaan mukavaa.
Elmo-lemmikkisiili. Luin jostain siili-instagramista sellaisen tutkimustiedon, jossa todettiin, että lemmikkisiileillä on mielialaa kohentavia ja palautumista edesauttavia tekijöitä. Itseeni ja siiliimme kohdistuvan tapaustutkimukseni mukaan tämä pitää paikkansa. Joka kerta, kun vietämme aikaa tämän pienen otuksen kanssa, melkein sulan onnesta. Ostin hellyyksissäni Elmolle oman joulukalenterin, siiliaiheisen pienen kuvakalenterin.
Lähikirpputori. Naapurustoomme on perustettu kirpputori. Sain kuulla tästä yksitoistavuotiaalta. Innostuimme välittömästi tehdessämme visiitin kirpparille: he ottavat tuotteita myyntiin 30 % provikalla siten, että voimme pitää tavaroitamme myynnissä neljä viikkoa maksamatta paikasta tai hintatarroista mitään. Veimmekin keskiviikkona kuusi kassillista vaatteita, kenkiä, kirjoja, leluja ja kaikenlaista meille pientä ja turhaa uuden kirpputorin hyllyille.
Sitten miinusmerkkisiä…
Kiire. En pidä kiireestä enkä kiireentunnusta. Olen myös jossain määrin suunnitelmallinen enkä pidä usein kiireeseen liittyvästä hässäkästä, jossa hommat eivät ole hallussa. Tähän viikkoon tällaista touhua mahtui onneksi vain vähän, mutta mahtui kuitenkin mainittavan verran.
Sotku. Valitettavasti kiireeseen ja kiireentuntuun liittyy usein sotku. Vaikka olen suuripiirteinen, minusta on kuitenkin kiva, kun kotona on perussiistiä, roskat on viety roskikseen ja vessat pesty. Tällä viikolla havahduin paikkojen kunnossapitoon torstaina…
Äänikirjat. Jo on aikoihin eletty. Ähäkutti. Äänikirjat ovat maailman yksi kivoimmista asioista, mutta se, kun niitä ei pysty, ehdi tai huvita kuunnella, on miinusmerkkistä. Luin ja kuuntelin Viisikko-kirjakerhomme marraskuun elämänkerta-genren kirjaa kolmisen viikkoa (se on minulle yhteen kirjaan pitkä aika!). Tavoitteeni oli, että perjantai-iltaan mennessä se on koluttu läpi. Ja niin kävi. Martti Suosalon tähänastinen elämä -kirja oli hyvä, paikoin jopa erinomaiselle tasolle yltävä teos.
Pimeys. Talvi on kiva, lumi on kiva ja pakkaskelit ovat kivoja, mutta pimeys tappaa.
Tähän on tultu.
Minna