Maaliskuun ensimmäinen viikko kuvina

Hurraa ja hip hei! Ei niinkään maaliskuulle ja pölyt paljastavalle kevätauringolle, vaan sille, että sairausloma ja talviloma ovat ohi ja aloitin työt. Erityisen iloinen ja onnellinen olin (ja olen!) siitä, että pääsin aikuisten ihmisten ja älykkäiden työtehtävien pariin. Toki olen iloinen lisääntyneestä valosta, pidentyneistä päivistä ja siitä, että ensi kuun jälkeen on jo toukokuu – voiko huhtikuun skipata? Kokosin viikon parhaat yleisön toiveesta tällä kertaa kuvina.

Maanantai

Ensimmäinen työpäivä viiteen viikkoon. Miten hassua herätä ennen seitsemää ja sutia itsensä kuntoon. Piti harjata hiukset, meikata ja pukeutua säädyllisesti. Nakuttelin koko päivän erilaisia hankeraportteja ja ohjasin opiskelijoita.

Onneksi olin nopea ja pääsin valoisaan aikaan luovuuslenkilleni.

Aurinko paistoi. Puoli viideltä aloin kyllästyä siihen. Ikkunat näyttävät niin likaisilta. Onneksi Mangolian oksa päätti kukkia. Kerrankin!

Tiistai

Jälleen aikainen herätys. Hanketöitä, kirjoittamista, opintojaksojen ihmettelyä, kirjallisten töiden lukua ja kaikenlaista. Iltapäiväaterialla söimme ihan alusta saakka itse tehtyä kasvissosekeittoa, jonka kylkeen leipaisin ihanan muhkeat ja pehmeät kaurasämpylät.

Keskiviikko

Aurinko paistaa aamusta iltaan. Ulkoiluun pitää muistaa napata eteisestä mukaan aurinkolasit. Aamulla on pakkasta, iltapäivällä toppatakki on liioittelua. Journalismiopinnoissa alkoi Videojournalismi-opintojakso. Pohdin kuumeisesti haastateltavaa, sitten pitää alkaa kirjoittaa synopsista ja käsikirjoitusta. Tästä tulee kivaa! Illalla kotitreeni sai hymyn huulille – kaularankaa saa hiljalleen alkaa rasittaa enemmän ja isommilla painoilla. Jes.

Torstai

Peruspäivä. Aamulenkillä kuuntelin kirjaa ja mietin, millä tavalla saan pääni pidettyä kasassa sotatilanteessa ja aivan tietynlaisessa epävarmuudessa. Toistan itseäni: elämme erikoisia aikoja. Työpäivään mahtui monenlaista sälähommaa ja lukujärjestysten suunnittelua, koti-ilta taas oli rauhallinen.

Aamukahvilla pohdin, miten pienissä asioissa onni asuukaan.

Neon 2:n sanoin ”On onni täällä pieninä palasina, aamukahvin tuoreessa tuoksussa…” Join toisen aamukahvikupilliseni maisemaikkunalla ihmetellen. Ja olin hetken onnellinen.

Perjantai

Perjantai. Ihanaa. Viikko on ollut melko kiireinen, ja on mukava laskeutua viikonloppuun. Työpäivän kiireiden jälkeen siivoilin sen, minkä kaularankani kanssa pystyin (mies on myös toipilas, joten siivoaminen on meillä nykyään ihan toisarvoista), tein ihanaa Toscanan kanapastaa päivälliseksi, ja iltapäiväkahvilla nautimme miehen kanssa pullat. Kymmenvuotias oli ystävänsä syntymäpäivillä tekemässä saippuoita. Kotitreenin jälkeen lapsi saapui hihkuen kotiin saippuoidensa kanssa: ”Nyt käytetään vain näitä sitten!”

Lauantai

Kisapäivä. Lapsella. Sijoitin jokivarsilenkin ja viikonloppukimpun haun tähän, seurasin tyttären halliennätysjuoksun (60 m) ja sitten palasin kotiin keittämään kahvia. Sain luettua Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille -kirjan loppuun, seuraavana vuorossa viiden hengen kirjakerhomme, Viisikon, runot-genreen kuuluva Anja Erämään Olen nyt täällä metsässä -teos. Mielenkiintoista kuunnella runokirja. Ihan ainutlaatuista omalla kohdallani. Iltasella irtokarkkeja. Kiva lauantai!

Sunnuntai

Viikon toiseksi paras päivä heti maanantain jälkeen. Ei ole kiire minnekään. Paitsi kymmenvuotiaan toiseen kisapäivään. Eikä oikeastaan sinnekään. Kisapaikalla piti olla vasta 11.00. Lenkit, kotitreenit ja äänikirja, siinä pyhäpäivän pyhä kolminaisuus. Huomenna alkaa viimeinen työviikko ennen kahden kuukauden opintovapaata! Melkoista.

Tähän on tultu.

Minna