Mitä näet, kun olet onnellinen?

Näin kysyttiin taannoin Twitterissä. Kysymys oli mielestäni hyvä ja tietyllä tavalla erilainen. Melko usein onnellisuudesta kysytään vain, mistä on onnellinen juuri nyt tai mikä tekee  onnelliseksi. Näihin olisi myös huomattavasti helpompi vastata kuin siihen, mitä näkee ollessaan onnellinen.

Pohdin kysymystä pitkään ja hartaasti. En vastannut siihen oitis, vaan halusin selvittää asiaa ensin itsekseni – ja itselleni. Pohdin ja kirjasin ajatuksiani onnellisuudesta, onnenhetkistä ja onnellisten hetkien näkymistä ylös. Sitten vasta tiesin vastauksen.

Olen aiemmin lukenut onnellisuusprofessorin ajatuksia onnellisuudesta ja onnelliseksi tulemisesta. Muistin jostain syystä erityisesti yhden asian: Onnellisuus on valinta.  Jotta voin olla onnellinen, minun tulee valita onnellisuus. Eikä se ole aina helppoa kaiken kiireen ja perusarjen keskellä.

Toisaalta erityisesti perusarki, tavallisuus, rutiinit ja kotielämä saavat minut onnelliseksi. Niin ja viikonloppukukat!

Näen siis itseni onnellisena arjessa

Hetkissä, joissa asiat sujuvat tietyn kaavan mukaan ja joissa jokainen tietää omat paikkansa ja tekemisensä. Näkymä siististä kodista, jossa yksi häärää keittiössä, toinen tekee läksyjään huoneessaan ja kolmas laittaa pyykkikonetta päälle, on minusta (ja minulle) onnellinen.

Onnellisena katselen maailmaa myönteisistä näkökulmista

Voin todeta olevani pääasiassa onnellinen, sillä pystyn sivuuttamaan vähäpätöiset negatiiviset asiat tai tapahtumat ja keskittymään oleelliseen. En jää junnaamaan ikävään tai epämiellyttävään, vaan käytän aikani mieluummin hyviin hetkiin. Niihin keskittymällä on helppo hyväksyä arjen ala- ja ylämäet ja nähdä tahmeidenkin hetkien syövereissä elämää eteenpäin.

Näen itseni onnellisena ihmisten ympäröimänä

On tutkittu tosi, että ihmiset, sosiaaliset suhteet ja vuorovaikutus yleisesti ovat tärkeimpiä avaimia hyvinvointiin. Ne tuottavat myös onnellisuutta. Minulle sekä fyysisen että henkisen läheisyyden tunteminen ovat merkittävässä roolissa onnellisuuden rakentamisessa ja ylläpitämisessä. Onnellisia hetkiä ovat ystävälenkit, ystäväkahvit ja perheen parissa puuhailut.

Olen onnellinen, kun lapsillani on kaikki hyvin

Erityisen onnellinen olen hetkissä, joissa näen lasteni selviytyvän, pärjäävän ja olevan iloisia, onnellisia ja huolettomia. Koen onnentunnetta jutellessani jo aikuisten poikieni kanssa sekä maatessani ja höpötellessäni sängyllämme yhdeksänvuotiaan tyttären kanssa. Kun hän nauraa, sisälläni läikähtää kivasti.

Olen onnellinen, kun istun esikoisen ohjaaman auton pelkääjän paikalla ja katson hänen sivuprofiiliaan. Minä tein sinut. Me teimme sinut. Siinä sinä nyt olet. Sinä olet upea, komea ja ihana.

Olen onnellinen, kun Matruusipoika tuo kolme kaveriaan olohuoneeseemme ja kysyy ”Äiti, keitäks meille kahvit?” Olen onnellinen, kun kelpaan tähän tärkeään tehtävään, saan jutella nuorten kanssa ja toivottaa heille mukavaa iltaa.

Uudet haasteet tekevät minut onnelliseksi

Näen itseni onnellisena uusien haasteiden – työ- ja opiskeluhaasteet, hankehommat ja sen sellaiset – edessä. Oikeastaan haasteet ja tavoitteet ovat bensaa liekeille. Ne saavat minut syttymään ja roihuamaan. Olen elementissäni, kun saan ideoida, tehdä, tuottaa ja luoda.

Ne hetket saavat minut elämään.

Kesä on onnellista aikaa

Viimeiseksi hetkeksi, jossa näen itseni onnellisena, mainitsen hetken Aurajokirannassa. Heinäkuinen iltapäivä, lämpömittarissa 27 astetta, taivas on pilvetön, aurinko paistaa ja edessäni on cafe latte pitkässä lasissa. Vierellä ystävä tai perhe. Tunnelma on kiireetön, välimerellinen ja sellainen, että ihan koska tahansa voi tapahtua jotakin mukavaa. Tunnelma on sekä zen että jollakin oudolla ja odottavalla tavalla yllättävä. On kesäistä ja kivaa.

Siinä minä olen onnellisimmillani.

Tähän on tultu.

Minna