Muistiinpanoja menneeltä viikolta

Viikko on ollut kiireinen, ja opettajan työn ruuhkahuippukausi on alkanut. Itse pidän ruuhkahuipuista tiettyyn pisteeseen saakka ja lyhyinä setteinä kerrallaan. Kiire, stressi ja pakko ovat tunnetusti parhaita motivaattoreita moneen! Kiireiseen viikkoon on onneksi mahtunut myös 21.-vuotishääpäivä sekä monen monta hyvää uutista ja onnistumista – on ollut syytä hymyyn.

Kokosin viikon parhaat tällä kertaa muistiinpanoina. Tätä helpotti käytössäni olevat paperinen kalenteri ja muistikirja (joka on melkoisen sotkuinen…), johon kirjoitan tapaamisten, opetuksen ja ohjauksen aikana kaikenlaista. Tärkeää ja epäolennaista. Ristiin, rastiin, vaakaan, suoraan ja vinottain.

Maanantai

Maanantaimaanantaimaanantai. Pidän maanantaista. Aamukahvi oli erityisen hyvää, ja yhdeksänvuotias nukkui pidepään kuin tavallisesti arkiaamuisin, mikä takasi minulle mukavan rauhallisen startin päivään. Päivä alkoi hankekokouksella ja päättyi hankekokoukseen.

Iltapäivällä yhdeksänvuotias piti minulle zumbahetken.

Sain valita musiikin, ja hän ohjasi liikkeet. Molemmat nauroimme ääneen jumpan alusta aina sen loppuun saakka. Esikoinen kävi syömässä ja kertoi tuntevansa myötähäpeää katsoessaan touhujamme.

Tiistai

Kiireinen aamu. Kaksi opiskelijaohjausta heti aamusta. Olipa erikoista olla täydessä varustuksessa (hiukset kammattu, siistit vaatteet niskassa, meikattuna ja Teams avattuna) ennen kahdeksaa… Tutkimusryhmätapaamisessa oli mukava nähdä kollegoita ja kertoa uudesta hankehaustamme. Olen elementissäni, kun kyse on hankesuunnittelusta! Aamupäivällä sain hienoja uutisia ja päätin lähteä taukokävelylle ja juoda ulkoistetut päiväkahvit Aurajokirannassa. Ihailin samalla kolmatta kertaa jokivarren puihin pystytettyä käsityönäyttelyä.

Tiistait ovat aina hektisiä: lapsen iltapäivän yleisurheiluharrastus pakottaa tekemään päivällisen jo neljäksi ja lopettelemaan työt ajoissa.

Keskiviikko

K niin kuin kiivastahtinen keskiviikko. Opinnäytetyöt valmistuvat ja niissä riittää luettavaa. Arviointikriteerit on kaivettu esiin ja rinnakkaisarvioitavat opinnäytetyöt jaettu. Tästä se taas lähtee, kevään kiireisin aika. Päivällisruoan jälkeen tytär lähti partioon, minä ystävän ja hänen yhdeksänkuisen pikkuneidin kanssa lenkille. Olipa rentouttavaa ja huvittavaa kuunnella lapsen riemunkiljahduksia ja syljen päristelyitä – mahtavaa stressinhallintaa!

Torstai

Torstaisin ei yleensä tapahdu mitään erikoista. Ei nytkään. Paitsi hääpäivä. 21 vuotta naimisissa. Se on minusta hieno saavutus. Työpäivän aikana havahduin kahdeltatoista, että olin nakutellut hankerahoitushakemusta aamusta saakka ja syönyt lounaaksi pinaattikeiton siinä nakutteluni ohessa ilman erillistä taukoa. Päätin lähteä päivälenkille.

Raitis ilma teki hyvää, ja ajatus kulki ulkoilun jälkeen taas mukavasti.

Illalla toinen happihyppely ja kuminauhatreeni päälle. Laskin tunteja perjantaihin, jolloin luvassa oli hääpäivän dinneri ja kaksin oloa miehen kanssa kokonaisen vuorokauden ajan. Yhdeksänvuotias pääsi monen kuukauden tauon jälkeen mummolle yökylään!

Perjantai

Viikko on mennyt nopeasti. Työtahti on ollut aikamoinen, joten onneksi viikonloppuna voi sekä keskittyä olemiseen että panostaa kodin siivoiluun ja koukuttua kunnolla uuteen äänikirjaan.  Päivällinen turkulaisessa ravintola Neråssa ei pettänyt taaskaan. Söin tiikerirapuja ja parsa-mozzarella-lasagnea ja olin taivaassa. Jälkkäriksi lattea ja sitten kotiin.

Lauantai

Heräsin aamulla melkein kukonlaulun aikaan, mutta nukahdin onneksi uudestaan ja nousin puoli kahdeksalta. Tein meille (miehelle ja minulle) aamiaista, ja varailimme miehen herättyä heinäkuun lopuksi kotimaan loman ystäväpariskunnan kanssa tehtäväksi.

Maarianhamina ja Ahvenanmaan saaristo, täältä tullaan! Enää puuttuu lastenhoitaja…

Hitaan aamun jälkeen lenkille, viikonloppukukka- ja lauantaikarkkiostoksille ja äänikirjan pariin – Viisi vuotta myöhemmin -teos on tosiaan koukuttava, vaikka ajattelinkin ensisivuilla toisin.

Sunnuntai

Tämä viikonloppu tuntuu kestävän pitkään, ajattelin aamukahvilla. Vapaapäivä on minusta erityisen mielekäs silloin, kun koti on siisti. Se rauhoittaa mukavasti mielen. Lauantaina lenkin jälkeen, ikään kuin samaan hikeen, viimeistelin viikkosiivouksen pesemällä lattian, ja sunnuntaina mieli lepäsi siistissä, hyväntuoksuisessa kodissa.

Tapasin ystävää aamulenkillä, kahvittelin, suunnittelin seuraavan viikon ruokalistaa (pahinta ikinä, koska unohdin tilata Ruokaboksin) ja fiilistelin noin kolmen viikon kuluttua alkavaa kesälomaa. Yhdeksänvuotias on keksinyt DNA-testivideot Youtubesta. Aamupalapöydässä hän pyysi pää kallellaan, että eikö me voitaisi tilata testipakettia. ”Ku mä haluan tietää, mistä mä oon oikein kotoisin!”

Tähän on tultu.

Minna