Näistä asioista nautin juuri nyt

Sairauslomaa on takana pian kaksi viikkoa. Olen joka päivä listannut (tai nimennyt) ainakin yhden asian, joka on mielestäni hyvin, hetken, jossa minulla on ollut mukavaa tai asian, josta nautin. Ne ovat pieniä arjen hippusia, ohikiitäviä hetkiä tai mieleen yhtäkkiä tulleita – jopa sinne juurtuneita – ajatuksia.

Näistä onnen ja ilon hippusista olen ammentanut paikoin tylsässäkin sairausloma-arjessa. Näiden siivittämänä olen yrittänyt pysyä pois työjutuista ja -koneelta, unohtanut jopa olevani sairauslomalla. Onneksi en ole kipeäkipeä tai toimintakykyni ei ole tämän enempää rajoittunut, sillä saattaa olla, että arki tuntuisi vielä tylsemmältä ilman ”oikeaa tekemistä”, lähinnä arkista työtä.

Nautin…

…kun aamut sarastavat. Otan toisen kupin kahvia ja kävelen maisemaikkunalle. Tästä se päivä taas alkaa.

…kun saan olla vapaasti ajatusteni kanssa. Voin viipyä maisemaikkunalla tovin jos toisenkin ja suunnitella päiväni kulkua. Että tekeekö ensin päivän ensimmäisen lenkin tai valitseeko pakollisen olkapää-hartia-hauisjumpan. Tai istuisiko sittenkin vielä hetkeksi alas tai laittaisiko aamukahvikupit tiskikoneeseen?

…siisteydestä. Kun ympäristö on hallittu, pääkin pysyy hallittuna.

…kahvikoneen porinasta. Oli sitten kyse aamu-, päivä- tai iltapäiväkahvihetkestä, tämä porina saa aikaan tyytyväisen hymyn.

…kun iltapäivät alkavat tuntua oikeasti pidemmiltä. Kun huomaan, että on valoisaa puoli viideltä. Kohta on kevät, sitten kesä.

…kun asettaudun jääpussi niska-hartiaseudulla puoli-istuvaan asentoon ja asetan kuulokkeet korvilleni. Suljen silmät ja uppoudun äänikirjaan.

Nautin, kun kirja on oikeasti sekä viihdyttävä että taiten kirjoitettu, nautin aina hyvästä tarinasta.

…kun joku on kirjoittanut oikein hyvän tekstin. Oli se sitten kirja, kappale, blogi, uutinen tai kolumni, minä nautin.

…kun katson kalenteria ja huomaan, että sairausloma alkaa vedellä viimeisiään, sitten jään viikon vapaajaksolle ja sitten saan palata töihin. Pidän työstäni, halajan sinne takaisin.

…kun joku muu siistii keittiön. Automaattisesti, pyytämättä. Sama koskee mitä tahansa siivoamista.

…näen lapsen ilon. Kun kymmenvuotias on täynnä intoa ja esittelee taitojaan tai temppujaan, videoitaan. Mitä tahansa. Hän katsoo silmiin ja säteilee. Hyppelee. Juttelee. Halaa. Minä kasvatin hänet. No okei, me kasvatimme…

…kukista. Edelleen ja aina. Heikkona hetkenä pyörin kodissa ympyrää ja ihastelen viikonloppukimppua. Katselen, koskenkin. Kun kimppuun paistaa olohuoneen ikkunasta auringonvalo, lumoudun.

Kukilla on ihmeitä tekevä voima.

… kun joku osaa asiansa. Osaaminen on minulle opettajana kallisarvoista ja olen todella oppinut arvostamaan sitä. En osaa sanoin kuvailla, miltä tuntuu, kun näkee, kuulee tai muulla tavoin havaitsee ympärillään osaamista. Ammattilaisten osaaminen – kun kaikki tietävät, miten toimitaan. Ai että.

Lisäksi nautin hiljaisuudesta, ystäväpuheluista, lenkkeilystä, raittiista ilmasta, kirjoittamisesta, Kymmenen Uutisista ja opiskelusta. Erityisen iloinen olen maanantai-iltojen Koko Suomi leipoo -ohjelmasta. Nautin suoratoistopalvelujen tarjonnasta iltaisin ja pitkään nukkumisesta viikonloppuaamuisin.

Tähän on tultu.

Minna