Natalia Kallion Kotileikki on koskettava ja väkevä tarina vähäosaisuudesta

Natalia Kallion esikoisromaani kuvaa sukupolvien yli jatkuvaa huono-osaisuuden ketjua ja kipeitä ihmissuhteita sekä niistä irtautumista. Romaanissa alkoholin, turvattomuuden ja rahattomuuden värittämä lapsuus heijastuu vuosien päähän.

Kotileikki on autofiktiivinen kasvutarina, joka kuvaa suomalaisen yhteiskunnan luokkaeroja ja näyttää todellisuuden, jossa kaikilla ei ole tasavertaisia mahdollisuuksia tehdä ”hyviä valintoja”.

Teos on rohkea sukellus vähäosaisuuden maailmaan. Se tarjoaa lukijalle paitsi koskettavan tarinan myös syvän yhteiskunnallisen pohdinnan aiheen. Romaani herättää tunteita ja avaa silmät huono-osaisuuden periytymiselle sekä sen vaikutukseen identiteettiin.

Kotileikin päähenkilö Rebekka kasvaa perheensä kanssa järvenpääläisessä lähiössä. Arkea värittävät alkoholismi ja köyhyys – mutta myös unelma toisenlaisesta elämästä.

Kallion esikoisteos etenee yhteiskunnallisen tarkastelun ja perinteisen kasvutarinan välimaastossa, johon luokkaerojen ja siitä syntyvän häpeän kuvaus tuovat tärkeän lisän. Mukaan mahtuu koskettavia hetkiä, joissa kirjailija onnistuu tuomaan esille lapsen hämmentyneen, yksinäisen mutta silti ylpeän kokemuksen siitä maailmasta, jonka hän tuntee.

Kotileikin pääteemoja ovat köyhyys, luokkaerot ja turvattomuus. Teoksessa on taitavasti punottuja, vähäeleisiä kohtia, joissa ihmiset ja tarinat piirtyvät esiin kevyin vedoin. Kirjaan uppoutunut pysähtyy, pidättelee hengitystään ja liikuttuu.

Me istutaan Paloman kanssa vieretysten tasaiselle katolle. Täältä näkee koko Järvenpään, ala- ja ylämäen sekä aina Keravalle ja Tuusulaan saakka. Kaikki mihin silmä ylettyy muistuttaa siitä, että kauemmas on päästävä.

Kerronta on koukuttava ja vähäeleinen. Teoksessa on paikoin turhaa kielellistä toistoa sekä rakenteellista karkeutta. Teemojen korostamisen lisäksi romaanin kerronnassa on  päiväkirjamaisuutta, ja kerronta kulkee kahdessa eri aikatasossa. Kerroksellisuus on hyvä ratkaisu, sillä se syventää luku- ja kuuntelukokemusta.

Avasin puhelimella työttömyystukihakemuksen ja aloin täyttää sitä taas kerran. Siinä kyseltiin kaikenlaista. Pysähdyin kohtaan, jossa kysyttiin, omistinko metsää. Naurahdin.

Natalia Kallio on onnistunut sanoittamaan yksinkertaisen tarkkanäköisesti ylisukupolvista huono-osaisuutta. Tarinan edetessä lukijalle ja kuuntelijalle tuli tunne siitä, että tämän tarinan ympärille  oli rakennettu suojamuuri turvaamaan heitä, joista se kertoi ja suojelemaan meitä, jotka uppoutuvat teokseen.

Kotileikki ei ole vain kirja tai tarina. Se on matka, joka muuttaa lukijan näkemystä nyky-yhteiskunnasta ja herättää pohtimaan omia juuriaan. Se on teos, joka jättää vahvan jäljen ja herättää keskustelutarpeen yhteiskunnallisista epäkohdista.

Tähän on tultu.

Minna

Kuva: Kosmos