Oivalluksia ja ajatelmia viikon varrelta
Kulunut viikko on ollut hyvinkin arkinen ja perinteinen: mitään erikoista, ihmeellistä tai mullistavaa ei ole tapahtunut. Olemme eläneet arkea, ja hyvä niin. Viikkoon on mahtunut työtä, harrasteita ja miehen synttärilahjan lunastaminen ennakkoon kolmetoistavuotiaan ollessa viikonlopun Tampereen-juniorkisoissa.
Puolisoni ei ole 29 vuoteen toivonut ikinä minkäänlaista lahjaa. Oikeastaan hän on toivonut, etten hankkisi mitään lahjaa. Mutta nyt. Nyt hän toivoi syntymäpäivälahjan: lahjakortin puvustamopalveluun, jossa katsottaisiin vaatteita ja asukokonaisuuksia hänelle. Hankin sen. Ja lauantaina kävimme yhdessä Saarnilla, jonka jälkeen lounastimme ja kahvittelimme pitkän kaavan mukaan ystäviemme ja kummityttösemme kanssa ja vietimme mukavaa kahdenkeskistä aikaa.
Arjen tiimellyksessä olen kiinnittänyt huomiota erilaisiin oivalluksiin ja ajatelmiin, joita olen bongaillut ”kaiken lomassa ja ohessa”. Kokosin viikon parhaat oivalluksina ja ajatelmina.
”Jos jokin asia on huonosti, voimme keskittyä ajattelemaan parempaa tulevaisuutta. Nuo ajatukset merkitsevät toivoa.” Luin ystävältä syntymäpäiväksi saamaani, Aija Salovaaran ja Sanna Pelliccionin toimittamaa Toivon tänään -kirjaa. Uliana Burdinan kirjoitus alkoi tekstillä, jonka kirjoitin kappaleen alkuun. Alleviivasin sen ja totesin, että siinä se. Myönteisyys kannattelee ja luo toivoa tähän maailman ja yhteiskunnan tilanteeseen. Moneen.
”Luottamus on sitä, että hengittää rauhassa sisään ja ulos silläkin hetkellä, kun kaikki näyttää menevän päin prinkkalaa.” Tämä Sanna Wikströmin lausahdus tuli vastaan Hidasta-somesta, kun selasin Instagramia eräänä iltana. Kulunut viikko on ollut melko hektinen ja pitänyt sisällään monenmoista, ja hetkittäin syvät hengittelyt ovat tulleet tarpeeseen.
”I hope there are days when your coffee tastes like magic, your playlist makes you dance, strangers make you smile, and the night sky touches your soul. I hope you fall in love with being alive again.” Vapaasti suomennettuna tämä menee jotenkin niin, että toivon, että on päiviä, jolloin kahvisi maistuu taialta, soittolistasi saa sinut tanssimaan, tuntemattomat hymyilemään ja yötaivas koskettamaan sieluasi. Toivon, että rakastut elämään uudelleen. Miten ihana ja tunteikas ajatelma, ajattelin, kun tämän Instagramista luin.Tähänkin viikkoon mahtui muutama taianomaisen mukava päivä…
”Vaikka tulee huonoja uutisia, lähden siitä olettamuksesta, että todennäköisesti tapahtuu muuta kuin se, mitä ensin otaksumme ja asennoidun sen mukaan.” Juha Pantzarin tekstiin Toivon tänään -kirjassa on helppo samaistua: kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, kaikenlaista kuulee ja kaikenlaista joutuu kokemaan ja kohtaamaan, mutta oman ajatuksen kääntäminen pois pahimmasta mahdollisesta vaihtoehdosta kannattaa aina. Usein oma mieli ja ajatus ehtii harppomaan todellisuuden ja tosiasian edelle liian nopeasti. Niin tälläkin viikolla. Lopulta kärpäsestä tulee härkänen ja mieli tekee tepposet. Viisaan mielen kutsuminen paikalle näinä hetkinä on paras teko.
”Uskallatko luottaa?” kysyi Maaret Kallio sosiaalisessa mediassa. Pysähdyin kauniin vaaleansinisen kuvataustan ja sen päällä olevan kirjoituksen äärelle. Luin postaustekstin. Se käsitteli miehen epäasiallista käytöstä junan ravintolavaunussa ja muutamassa muussa tilanteessa. Kukaan huonosti käyttäytyvien ystävistä tai seurueen jäsenistä ei yhdessäkään tilanteessa puutu epäasialliseen käytökseen – puuttuminen puuttuu.
Itsellä ei ole vastaavia kokemuksia, mutta uskallatko luottaa? -kysymys ja puuttumisteema on vietävissä oikeastaan mihin tahansa. Työpaikalle, kotiin, kouluun. Ympäristö voi luoda turvattomuutta, kuten Kallio kirjoittaa, mutta se voi luoda myös turvaa. Meillä kaikilla on vastuu. Tämän viikon opetus kiteytyykin tähän. Uskalla puuttua epäkohtiin. Sano asiasi ääneen. Puhu suoraan.
”Hyvä segmentointi pohjautuu kattavaan kohderyhmän tuntemukseen – yksi tapa ei sovi kaikille!” Perjantain terveysviestinnän opetuksessa käsittelimme kollegani kanssa viestinnän muun muassa kohdentamista ja siinä samalla segmentointia. Jäin pohtimaan itse kirjoittamaani, lähteeseen pohjautuvaa lausettani ja totesin, että tässä se. Ydin. Viestinnässä, mutta myös hankehommissa, kohderyhmän tuntemus ja jaottelu ovat vain plussaa kaikessa tekemisessä.
”Haluaisin tulla mutta en yhtä kovasti kuin haluan jäädä kotiin.” Tämä osuva ajatelma oli jaettu erään seuraamani henkilön Instagram-tilin tarinoissa. Siitä tietää olevansa keski-iän ylittänyt, että tässä kiteytyy olemisen sietämätön keveys ja kaikenlainen valinnanvapaus. Mieli hinkuu kaikkialle, mutta kotonakin on ihmisen niin hyvä olla. Omissa oloissaan, treeneissään, touhuissaan.
Tähän on tultu.
Minna